Antal Reguly 1841

Elias Lönnrotin 1835 ilmestyneestä ensimmäisestä Kalevala-versiosta, jota sittemmin alettiin kutsua Vanhaksi Kalevalaksi, ei julkaistu kuin kaksi käännöstä. Ensimmäinen oli M. A. Castrénin ruotsinnos vuonna 1841 ja toinen Louis Léouzon Le Ducin suorasanainen ranskannos vuonna 1845. Myös muualla Euroopassa Kalevalan ilmestyminen aiheutti akateemista liikettä.

Antal Reguly. Kuva: Wikipedia.

Antal Reguly. Kuva: Wikipedia.

Unkarissa Antal Reguly (1819–1858), kielitieteilijä ja etnologi, kiinnostui Kalevalasta, ja on mahdollista, että sekin osaltaan innosti häntä lähtemään raskaille ja vaativille kenttätyömatkoille suomalais-ugrilaisten kansojen pariin. Gyula Weöres kirjoittaa, että Reguly mainitsi jo vuonna 1840 Lammasaholla kirjoittamassaan kirjeessä, että aikoi ryhtyä kääntämään Kalevalaa unkariksi.

Valitettavasti erilaiset sairaudet kuitenkin veivät Antal Regulyn voimat jo varhain, eikä Kalevalan unkarinnoksestakaan toteutunut kuin osa – ja vielä siitäkin osa hukkui ajan pyörteisiin.

”Hänen unkarinnoksestaan säilyi vain kaksi ensimmäistä runoa sekä 3. ja 29. runojen alkusäkeet (76 ja 83 säettä) käsikirjoituksena, joka sekin oli kauan kateissa tai muiden käsikirjoitusten joukkoon sekaantuneena, niin kuin Regulyn toisetkin Suomea koskevat kirjoitukset, esim. laaja saksankielinen päiväkirja, suomen kieltä ja historiaa käsittelevät muistiinpanot yms. Hunfalvyn kirjeenvaihdosta tiedetään, että mainitut käsikirjoitukset K. A. Gottlund lähetti Unkariin vasta 1856. Kalevalan unkarinnoksen löysi J. Pápay 1908 Unkarin tiedeakatemian arkistosta”, kirjoitti Gyula Weöres vuonna 1964. Sittemmin Regulyn käsikirjoitus on jälleen paikannettu Unkarin Tiedeakatemian käsikirjoitusarkistoon, josta se on löydettävissä numerolla Ms 6227/89. Se sisältää runot 1, 2, 3 (josta rivit 1–76) ja 29 (rivit 1–84). Tämä tiedonanto on professori A. Molnár Ferenciltä 8.2.2017.

Vaikka Regulyn Vanhasta Kalevalasta unkarintamat kohdat eivät vaikuttaneet myöhempiin täydellisen Kalevalan unkarinnoksiin (Hunfalvy, Fábián, Barna ja Vikár 1853–1908), ne ovat kuitenkin arvokkaita näytteitä siitä, miten suomalaista kansanrunoutta yritettiin sovittaa unkarinkieliseen asuun jo muutamaa vuotta Kalevalan ensimmäisen laitoksen ilmestymisestä, – kohtalaisen menestyksellisesti.”

Lue koko artikkeli

Gyula Weöres: ”Kalevalan ensimmäinen unkarinnos” – Kalevalaseuran vuosikirja 44. Helsinki: WSOY. 1964.