Arthur Luther 1936

Arthur Luther syntyi Orelissa Venäjällä ja kuoli Baden-Badenissa Saksassa. Hän opiskeli Moskovassa, Berliinissä, Heidelbergissa, Münchenissä ja Leipzigissa ja toimi valmistuttuaan yleisen kirjallisuushistorian ja germaanisten kielten

professorina Moskovan naiskorkeakoulussa (Frauenhochschule) ja siinä ohessa germanistiikan lehtorina Moskovan yliopistossa. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa hän oli perheineen Saksassa eikä palannut enää Venäjälle. Saksassa hän toimi pääosin kirjastovirkailijana Leipzigin Saksalaisessa kirjastossa sekä uudemman venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurihistorian opettajana Marburgissa. (Ostdeutsche-Biographie Luther.) Arthur Luther kirjoitti mm. venäläisen kirjallisuuden historian, käänsi saksaksi useiden venäläisten ja ranskalaisten klassikkojen teoksia sekä kirjoitti romaaneja. Kiinnostus Kalevalaan juontaakin juurensa hänen kirjallisuushistorialliseen taustaansa sekä kiinnostukseensa toimia lännen ja idän kulttuurien välittäjänä. Suorasanainen laitos on tehty Buberin toisen tai kolmannen painoksen pohjalta.

Lutherin suorasanaisen teoksen Kalewala. Das Heldenlied des finnischen Volkes (1936,”Kalevala. Suomen kansan sankarilaulu”) arvioi SKS:n toimesta professori Viljo Tarkiainen (1879–1951), jonka mielestä teos oli ”mielenkiintoinen ja ansiokas, vaikkei virheetön”. Teoksessa on 20 suorasanaista ”runoa” (”Rune”) alkuperäisten 50:n sijaan. Lyyrinen aines, loitsurunot sekä ”joitakin lapsille sopimattomia kohtauksia” oli jätetty pois. Viimeksi mainittuihin kuuluivat häämenojen yksityiskohtainen kuvaus ja Kullervon sisaren viettelys.

Vuoden 1936 saksalaisista aseista vuoden 1948 hyvään ystävyyteen

Vuoden 1936 laitokseen on liitetty natsimyönteisyydestään tunnetun kirjailijan Maila Talvion (1871–1951) ja Lutherin esipuhe. Luther perusteli kirjan julkaisemista yhteistä poliittista historiaa korostavin sanakääntein seuraavasti:

”Viime vuosikymmenten suuret maailmanhistorialliset tapahtumat eivät vasta ole perustaneet ystävyyttä Saksan ja Suomen kansojen välillä, mutta ovat sitä hyvinkin vahvistaneet ja syventäneet. Suomen pääkaupungin Helsingin (Helsingfors) kauneimmalla paikalla on koruton, arvokas muistomerkki saksalaisille sotureille, jotka vuonna 1918 kaatuivat Suomen vapaustaistelussa bolsevikkeja vastaan.

Veri ei ole turhaan vuotanut. Suomen kansa ei ole unohtanut, että se vapaudestaan ja itsenäisyydestään saa kiittää suureksi osaksi saksalaisia aseita; monet saksalaiset, jotka ovat sodan jälkeen pohjolan maassa käyneet, ovat sen kokeneet. Toki ei ole vain suomalainen vieraanvaraisuus, vaan myös maa itse näitä matkailijoita ihastuttanut. Kaikki ovat ylistäneet pohjoisten kesäöiden lumoa, monien järvien sinistä loistetta, ihania koivu- ja kuusimetsiä, villitsi yli kivien kohisevia jokia.”

Esipuheessaan Luther painotti ihmisen ja luonnon voimien välistä kamppailua ja näki Kalevalan taistelut henkien kamppailuna, ei niinkään väkivaltaisina yhteenottoina. Hän viittasi suomalaisen ja germaanisen tunteen ja ajattelun samankaltaisuuteen sekä piirteisiin, jotka esiintyivät sekä suomalaisessa että germaanisessa runoudessa. Tämän vuoksi hän halusi välittää saksalaisille lukijoille suomalaisen sankarikertomuksen yksinkertaisen kertomuksen muodossa.

Painos myytiin loppuun ja vuonna 1948 Lutherin Kalevala ilmestyi nimellä Kalewala. Der finnische Mythos vom Werden der Welt und des Menschen (”Kalewala. Suomalainen myytti maailman ja ihmisen synnystä”). Tämän laitoksen sisältö on identtinen Lutherin vuoden 1936 laitoksen kanssa, mutta sekä Talvion että Lutherin esipuheita muutettiin ja laitokseen lisättiin nyt antroposofi Herbert Hahnin jälkikirjoitus, jossa mottona on viittaus Steineriin: ”Eurooppalaisen idän omatunto: Suomen kansa.” Esipuheista karsittiin kaikki poliittiseen ideologiaan vähänkin viittaavat lausekäänteet: Kun Talvio vuoden 1936 esipuheessaan kirjoitti, että ”Saksa ja sen Nibelungeinkansa ovat aina olleet hyviä ystäviä Suomen ja suomalaisten kanssa”, hän jätti vuonna 1948 viittauksen germaaniseen sankarirunouteen kokonaan pois (”suomalaiset ja saksalaiset ovat aina olleet hyviä ystäviä”). Myös Luther poisti esipuheensa poliittiseen historiaan liittyvät alkulauseet. Toisen maailmansodan jälkeen Kalevala oli näin ”neutralisoitu”.

Lue koko artikkeli

Voßschmidt, Liisa: ”Saksan kautta eurooppalaiselle kulttuuriareenalle” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.