Eva Moltesenin edestakaisin käännetty Kalevala nuorisolle
Eva Moltesen, s. Hällström, syntyi Joroisissa 1871. Hän suunnitteli alunperin opiskelevansa suvun perinteitä kunnioittaen apteekkariksi tai lääkäriksi, mutta valmistui maisteriksi pääaineenaan eläintiede. Elämänuransa hän teki kuitenkin kulttuurin alalla, kääntäjänä ja kirjailijana. Kansanopistoliike ja kansallisaate innostivat häntä, ja työskenneltyään vuoden 1892–1893 Savossa kansanopiston opettajana hän lähti opintomatkalle Tanskaan. Siellä hän tutustui mieheensä Laust Jevsen Molteseniin, joka oli kirkkohistorioitsija ja sittemmin myös Tanskan ulkoministeri.
Avioliittonsa myötä Eva Moltesenkin tanskalaistui. Synnyinmaan kulttuuriperintö kuitenkin pysyi hänen mielessään, ja vuonna 1908 hän laati Kalevalasta laajan, suorasanaisen lyhennelmän Fra Kalevalas Lunde, 182 sivua. Teos herätti myönteistä huomiota Suomessakin. Valvojan Kalevalavihkossa E. N. Setälä ylistää:
”Tämä sovittelu tuntuu voittavan kaikki nuorisolle muodostetut Kalevalanlaitokset, mitä millään kielellä on olemassa. Se on tehty hyvin valikoiden, kertomatapa on runollista ja mukaansatempaavaa. Sen tekijä onkin suomalainen, joka täysin ymmärtää alkukielen hienoimmatkin vivahdukset ja jolla sitä paitsi itsellään on hieno runollinen aisti ja runoilijaulahjat.”
Ajankohta oli sikäli otollinen, että Kalevalan 75. juhlavuosi lähestyi, ja Suomessa pohdittiin, miten Kalevala saataisiin lähemmäs kansaa. Nimenomaan kansantajuisia ja nuorisolle sopivia Kalevalan laitoksia kaivattiin, kirjoittaa Eeva Mäkelä-Henriksson artikkelissaan ”Kalevalan lyhennelmistä ja mukaelmista”. Helmi Setälälle oli selvää, että Kalevalan nuorisoversiota kaivattiin kipeästi. Se ei korvaisi runomuotoista Kalevalaa vaan ohjaisi kiinnostusta. Valvojan numerossa 3, 1910 hän kirjoitti juuri Moltesenin lyhennelmään viitaten:
”Tavallisintahan lienee, että nuori poika tai tyttö vasta päästyään koulun keskiluokille ensi kerran saa Kalevalan käteensä, jolloin hän sitten tunti tunnilta kuulee sitä luettavan ja sen outoja sanoja selitettävän. Tällainen hidas lukeminen, jossa kokonaisuus ei koskaan pääse astumaan esiin, on vain omiansa kuolettamaan kaiken nautinnon. Ja epäilemättä moni kouluajan jälkeen ei koskaan avaakaan Kalevalaa, ja uskaltamatta tunnustaa sitä muille ihmettelee vain hiljaisessa mielessään, mikä tuossa teoksessa oikeastaan on niin ihmeellistä ja kaunista.” (Valvoja 3, 1910, s. 225.)
Kyseisenä juhlavuonna 1910 Moltesenin kirja käännettiinkin suomeksi. Se oli suunnattu nimenomaan koulukäyttöön. ”Kun Otava täytti 20 vuotta 1910, johtokunta päätti antaa kevätlukukauden päättyessä päästötodistuksen saaville suomenkielisille kansakoululaisille lahjaksi Moltesenin teosta 4 kappaletta luokkaa kohti eli yhteensä 10.000 kpl”, Eeva Mäkelä-Henriksson kertoo.
Lue lisää
Eva Moltesen, artikkeli Den sture danske -verkkosivustolla