Hans ja Lore Fromm 1967

Lore ja Hans Frommin vuonna 1967 ilmestynyt trokee-mittainen käännös merkitsi eepoksen lopullista läpimurtoa saksalaisella kielialueella. Aloite uuden käännöksen tekemiseksi tuli poikkeuksellisesti kustantamolta. Müncheniläisen Carl Hanser -kustantamon Kalevala-kiinnostuksen takana oli silloisen kirjallisuusosaston johtajan, professori Herbert Göpfertin (1907–2007), henkilökohtainen mieltymys eepokseen, josta piti tulla ensimmäinen teos kustantamon uuteen vieraiden kirjallisuuksien klassikkoja esittelevään sarjaan. Jo suunnitteluvaiheessa kävi Göpfertin ja akateemikko, saksalaisen filologian ja fennougristiikan professori Hans Frommin (1919–2008) kirjeenvaihdosta ilmi, että Göpfert halusi liittää eepokseen myös tieteellisen selitysosan. Kääntäjäksi ja toimittajaksi hän kaavaili ensiksi Martin Buberia, mutta sopimus käännöksestä ja selitysosan laatimisesta allekirjoitettiin kuitenkin Hans ja Lore Frommin kanssa vuonna 1960.

Kalevalan toimitusprosessi osoittautui yllättävän aikaavieväksi, sillä

”[p]rof. Fromm on työnsä edistyessä yhä selvemmin havainnut, ettei, kuten alun perin oli suunniteltu, kuitenkaan riitä, että korjataan vanha, ruotsista polveutuva Schiefnerin käännös vertaamalla sitä suomenkieliseen alkuperäisteokseen, vaan että näistä korjauksista on yhä enenevissä määrin tulossa uusi Kalevala-käännös suomen kielestä.

Lisäksi prof. Frommin kirjoittama kommenttiosa, johon tulee laaja johdanto Kalewala-eepoksen koko ongelmakenttään ylipäätään, antaa yhteenvedon kaikista aihetta koskevista tämänhetkisistä kansainvälisistä tutkimustuloksista, ja tekee muuten näin Lordin ja Bowran teosten ohella melkoisen vaikutuksen.”

Göpfertin intressissä ei siis ollut vain uuden käännöksen, vaan myös kansainväliset kriteerit täyttävän, Albert B. Lordin ja C. M. Bowran sankarirunoutta käsittelevien teosten tieteelliselle tasolle yltävän kommenttiosan tuottaminen. Teksti- ja kommenttiosa ilmestyivät erillisinä laitoksina 1967.

Markkinointiponnistuksia

Uutta Kalevalaa, jonka kannessa mainitaan ensimmäisen kerran Lönnrotin nimi (Kalevala. Das finnische Epos des Elias Lönnrot) mainostettiin laajasti. Aluksi sen esittely otettiin mukaan uutuusluetteloon (levikki 120 000 kpl) muiden uutuuksien joukkoon ja siitä tehtiin oma Kalevala-esittelylehtinen, jonka painos oli 10 000 kappaletta. Sen lisäksi 650 valikoitua uskontotieteeseen, antroposofiaan ja teosofiaan painottuvaa yliopistokirjakauppaa sai oman esittelylehtisensä. Valinnalla haluttiin ennakoida eepoksen mahdollisimman monipuolista lukijakuntaa. Edelleen Kalevalaa lanseerattiin mm. lehti-ilmoituksin, suoramainonnalla sekä Frankfurtin kirjamessuilla vuonna 1967.

Kalevalan myynti lähti aluksi hyvin käyntiin, sillä sen ilmestymisaikoihin tekstiosaa myytiin heti vajaat 900, kommenttiosaa 655 kappaletta, minkä voidaan katsoa tuolloin olleen hyvä myyntimenestys. Kirjojen markkinointi ei kuitenkaan tyydyttänyt H. Frommia, kuten ei myöskään kovakantisten kirjojen suhteellisen korkea hinta, mikä esti kirjan leviämistä mm. opiskelijoiden keskuuteen. Hanser-kustantamo ei ollut kiinnostunut laitoksensa uudesta painoksesta, ja sen vuoksi H. Fromm otti yhteyttä sekä Reclam- että dtv-kustantamoihin ja toivoi näiden julkaisevan halvemman taskukirjaversion. Dtv suostui taskukirjapainoksen julkaisemiseen ohjelmistossaan (1979), tosin sillä ehdolla, että Kalevala ilmestyisi yhtenä osana ja kommenttiosaa lyhennettäisiin. Tältä osin lyhennetty laitos ilmestyi muuttumattomana sittemmin vuonna 1985 Reclam-kustantamon taskukirjana, jolle oli jo tuolloin kysyntää – ja on vielä tänäkin päivänä.

Arvostelumenestys

Lore ja Hans Frommin käännöksen menestys näkyy myös lukuisissa arvosteluissa, jotka julkaisufoorumin perusteella voidaan jakaa yhtäältä kirjallisuustieteellisissä julkaisuissa ilmestyneisiin, tieteellisesti painottuneisiin arvosteluihin, toisaalta sanoma- ja aikakauslehdissä ja radiossa ilmestyneisiin arvosteluihin. Arvosteluja tarkasteltaessa ja analysoitaessa kiinnitetään yleensä huomiota niiden sisäiseen esteettiseen arvoon. Kalevala-arvosteluja esteettisestä näkökulmasta tarkasteltaessa ne voidaan jakaa sen mukaan, kuinka kirja-arvostelija arvotti Kalevalan tai kuinka asiapitois-tieteellisiä, poleemisia ja mielipiteitä muokkaavia arviot olivat.

Asiapitois-tieteellisten arvostelujen tehtävänä on sekä tosiasioiden esittäminen että tieteellisten – mm. kieli- ja kirjallisuustieteellisten – tutkimustulosten julkistaminen sellaisissa julkaisuissa, joita lukee lähinnä akateemisesti kiinnostunut lukijakunta. Sanomalehdissä julkaistut poleemiset kannanotot saivat aikaan julkista keskustelua. Ne kohdistuivat sekä Kalevala-käännöksen sisäsivulla painettuun että kustantamojen mainonnassaan painottamaan huomautukseen siitä, että Frommien laitos on käännetty suomenkielisestä alkuperäisestä laitoksesta (”[aus] dem finnischen Urtext”). Tällä haluttiin viitata käännöksen ainutlaatuisuuteen ja riippumattomuuteen aikaisemmin ilmestyneistä käännöksistä. Keskustelua tämän huomautuksen oikeutuksesta käytiin heti Kalevalan ja sen kommenttiosan ilmestyttyä sekä sanomalehtien palstoilla että radiossa. Saksalainen kirjailija ja kirjallisuuskriitikko Werner Helwig julkaisi Kalevala-arvostelunsa radiossa (Hessischer Rundfunk) ja useissa eri sanomalehdissä. Hän kommentoi yllä mainittua huomautusta seuraavasti:

”Siis kaikkea muuta kuin Schiefner-Buberin käännös, ajattelee kiinnostunut maallikko. Jos hän kuitenkin omalla tavallaan vertaa pistokokein Schiefner-Buberin laitosta Frommin käännökseen, hänelle eittämättä tulee se vaikutelma, että tässä käännöksessä yllättävän suuri osa juuri poeettisen esitystavan osalta on sanatarkkaa lainausta Schiefner-Buberin käännöksestä ei vain yksittäisen säkeen kohdalla, vaan kokonaisissa säeryhmissä.”

Frommien käännöstä arvosteltiin radion lisäksi sekä paikallisessa että valtakunnallisessa lehdistössä, mihin vaikuttivat Hanser-kustantamon lehdistölle järjestämät tiedotustilaisuudet. Ensimmäisen valtakunnallisen arvostelun kirjoitti H. Frommin kollega, fennougristi Marie-Elisabeth Schmeidler (1920–2011), joka nosti esille käännöksen erinomaisen tason, sen ainutlaatuisuuden ensimmäisenä suomesta käännettynä versiona sekä etenkin kommenttiosan tieteellisen painoarvon. Kyseessä olivat siis juuri ne seikat, jotka kustantaja ja kääntäjät halusivatkin nostettavan esille. Lisäksi kustantamo sai kehuja teoksen kauniista ulkoasusta, joka Schmeidlerin mukaan oli yhteneväinen Kalevalan merkityksen kanssa. Nämä kohdat nousivat positiivisesti esille myös melkein kaikissa muissakin arvosteluissa.

Mielenkiintoista on, että myös antroposofien keskuudessa Frommien käännöstä pidettiin erittäin onnistuneena: ”Kaiken kaikkiaan teos, jonka ottaa mielellään käteensä ja jonka pehmeän kielirytmin antaa yhä uudelleen johdattaa tämän suuren suomalaisen eepoksen hämmästyttävään kuvamaailmaan”, kirjoitti Andreas Neider vuonna 1985. Kommenttiosaan tosin kaivattiin Rudolf Steinerin henkitieteellisiä tutkimustuloksia, varsinkin myyttien ja satujen osalta.

Lue koko artikkeli

Voßschmidt, Liisa: ”Saksan kautta eurooppalaiselle kulttuuriareenalle” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.