Yakub Lapatka 2015

Yakub Lapatka (s. 1944) on valkovenäläinen kääntäjä, joka on kääntänyt useita suomalaisia teoksia, muun muassa Sinuhe egyptiläisen. Lapatka on työskennellyt muun muassa valkovenäjän kielen opettajana Helsingin yliopistossa. Tätä nykyä hän asuu Suomessa.

Kun Yakub Lapatka oli lapsi, hänen äitinsä ja isäpuolensa asuivat Venäjän Karjalassa. Yakub puolestaan eli isovanhempiensa kanssa Valko-Venäjällä, mutta kävi Karjalassa tervehtimässä vanhempiaan ja sisaruksiaan. Tuolloin hän myös oppi karjalan kieltä, joskin sittemmin unohti sen melkein kokonaan.

1980-luvulla Valko-Venäjällä alettiin elvyttää omaa kieltä, ja kaunokirjallisuuden valtionkustantamo alkoi hankkeen tueksi käännättää ulkomaista kirjallisuutta valkovenäjäksi. Yakub Lapatka oli valmistunut Minskin ulkomaankielten korkeakoulusta pääaineenaan espanja, mutta lapsuuden taustojen vuoksi katseet kääntyivät häneen, kun alettiin kaivata suomenkielisen kirjallisuuden kääntäjiä.

”Näin innostuin suomen kielestä”, kertoo Lapatka. ”Monien vaikeuksien kautta hankin suomen kielen oppikirjan ja ryhdyin töihin. Kaksi vuotta kävin taistelua sen kanssa, ja lopulta voitin minä, eikä käyttämäni akateeminen oppikirja. Sitä myytiin jostain syystä itseopiskeluoppaana.”

Yakup Lapatka Keravan taide- ja museokeskus Sinkassa helmikuussa 2016, jolloin hän sai Kalevalaseuran Eepospalkinnon. Kuva: Elina Lampela/ Kalevalaseura.

Yakup Lapatka Keravan taide- ja museokeskus Sinkassa helmikuussa 2016, jolloin hän sai Kalevalaseuran Eepospalkinnon. Kuva: Elina Lampela/ Kalevalaseura.

Kalevala on kääntäjän Hamlet

Niin kuin monet näyttelijät toivovat pääsevänsä joskus esittämään Hamletia tai jotain muuta klassista suurroolia, myös kääntäjillä on omat korkeat haaveensa, kertoo Lapatka. Hänen haaveensa oli Kalevalan kääntäminen.

”Kuljin sitä kohti useita vuosia. Käännöstyön kypsyttämisvaiheessa pääsin vertailemaan sitä muihin eurooppalaisiin eepoksiin: Rolandin lauluun, Beowulfiin ja Nibelungein lauluun. Jo ensi näkemältä huomasin niiden välisen eron. Täytyy huomauttaa eurooppalaisten eeposten tarkoituksesta ja syntypaikoista. Ne saivat alkunsa ja niitä esitettiin ritarilinnoissa, ylimysten palatseissa ja aateliskartanoissa. Kalevalaan koottuja kansarunoja laulettiin maalaiskodeissa, siis tavallisten ihmisten asumuksissa. Silmiinpistävää on myös eeposten sankareiden välinen ero. Ensin mainituissa esiintyy keisareita, jalosukuisia aristokraatteja ja jaloja ritareita. Kalevalan sankarit kuuluvat pohjoisen syrjäseudun maalaisväkeen.”

Yakub Lapatkan mielestä ritarieeposten sankarit olivat lähinnä latteita: joko hyviä tai pahoja. Lapatka vertaa tätä sävyttömyyttä sosialistiseen realismiin.

”Toiset henkilöistä olivat ehdottoman myönteisiä, toiset yhtä ehdottoman kielteisiä. Niiden välimaastosta löytyi joku epämääräinen. Sen tuli muuttua täysin myönteiseksi tai kielteiseksi. … Mainitsemani eurooppalaiset eepokset vaikuttavat olevan sukua sille. Kalevalan sankarit puolestaan tuntuvat eläviltä henkilöiltä. Niissä on sisältöä ja särmää. Ne ovat viisaita, mutta samalla heidän tekemisensä on varsin kaukana viisaudesta. Ne ovat siveellisiä, mutta menettelevät myös päinvastoin. Toisin sanoen he ovat henkilöitä kaikkine niille kuuluvine hyveineen ja paheineen. He ovat eläviä ja lämpimiä.”

”Ei sinne, Lemminkäinen!”

Kalevalan sankaruus on Yakub Lapatkalle arkista sankaruutta, ja hän on rakastunut sen moniulotteisiin henkilöhahmoihin, joilla on hyviä ja huonoja puolia, heikkouksia ja vahvuuksia. Väinämöisellä on viisautta, mutta järkeä välillä puuttuu, Lemminkäinen on komea ja iloinen, mutta luonteeltaan niin hurja, että joutuu vaikeuksiin. Ilmarinen on seppänä mestari, mutta ei mikään taistelija.

Lapatkan mukaan kääntäjän on tunnettava ainakin myötätuntoa kääntämänsä teoksen henkilöitä kohtaan, jotta pystyy tekemään heistä lukijoille ymmärrettäviä.

”Kaikella on kuitenkin rajansa. Olen kääntänyt muun muassa Don Quijotea, tätä vuosituhannen kirjaa, mutta sain valmiiksi vain 12 lukua. Ja vain sen vuoksi, että väsyin murehtimaan onnettoman hidalgon tekemisiä, väsyin säälimään häntä. Samanlaisia tunteita heräsi Kalevalaa kääntäessä. Välillä teki mieli varoittaa Väinämöistä: ’Älä hyvä mies ole tekemisissä tuon tytön kanssa! Ei tästä hyvää seuraa!’ Sama koski Lemminkäistä: ’Älä vain poika parka työnny sinne!’ Ja sittenkin heissä on elämää, tavanomaista ja käsitettävää.”

Kun kääntäjä Lapatka alkoi ymmärtää Kalevalan maailmaa ja siinä asuvia ihmisiä, nämä alkoivat puhua valkovenäjää.

Yakup Lapatka ja Lauri Pullola Kalevalaseurassa syksyllä 2015. Kuva: Kalevalaseura.

Yakup Lapatka ja Lauri Pullola Kalevalaseurassa syksyllä 2015. Kuva: Kalevalaseura.

 

Lue lisää

Yakub Lapatka: ”Arjen sankaruutta.” Luento Valko-Venäjän Valtion Yliopistossa 10.12.2015.
FILI (Kirjallisuuden vientikeskus): Tutustu kääntäjään: Jakub Lapatka