Kalevalan käännös Tanskan kuningattaren alkusanoilla

Hilkka ja Bent Søndergaardin Kalevalan tanskannoksen ensimmäinen painos ilmestyi Heli Hyytiän kuvittamana vuonna 1994. Esipuheessaan kääntäjät kertovat halunneensa esitellä Kalevalan tanskalaisille nimenomaan kirjallisuutena: kirjallisena tuotoksena, jonka on määrä kertoa jokin tarina. Samaan aikaan heidän oli kuitenkin muiden kääntäjien tapaan ratkaistava kysymyksiä, jotka koskivat Kalevalan arkaaista kieltä ja maailmaa, runoihin olennaisesti kuuluvaa parallelismia, rytmiä ja alliteraatiota. Vuosikymmenen työn jälkeen Søndergaardit pohtivat, että käännös on aina enemmän tai vähemmän köyhtynyt versio alkuperäisestä. Sen, joka tahtoo tutustua ”aitoon tavaraan”, kannattaa lukea teos alkukielellä. Kalevala suomeksi, H. C. Andersenin sadut tanskaksi.

Søndergaardien käännös onnistui niin hienosti, että se palkittiin Tanskan kääntäjäliiton Kjeld Elfelt -palkinnolla pian ilmestymisensä jälkeen, vuonna 1995.

Toinen painos Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi

Vuonna 1994 ilmestyneen tanskankielisen Kalevalan 1. painos myytiin loppuun, ja 2. painoksen ilmestyminen ajoitettiin tärkeään hetkeen: Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlapäivään 6.12.2017.

Hilkka ja Bent Søndergaard olivat luettavuuden nimissä jättäneet häärunoihin kuuluvan runon 23 kokonaan pois käännöksestään, mutta toiseen painokseen sekin käännettiin. Tästä osasta vastasi kirjallisuushistorioitsija, kääntäjä Erik Skyum-Nielsen.

Vuoden 2017 painos on todellinen juhlakirja: se on kuvitettu komeasti Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-taiteella ja alkusanat on kirjoittanut Tanskan kuningatar Margareta II. Hän muistelee, miten tutustui Kalevalaan ensimmäistä kertaa ollessaan vanhempiensa kuningas Fredrik IX:n ja kuningatar Ingridin mukana valtiovierailulla Suomessa vuonna 1958. Suomalaiset partiotytöt antoivat heille Kalevalan sekä suomeksi että ruotsiksi, ja matkalla kotiin Danneborgiin 18-vuotias prinsessa paneutui lukemaan eeposta. Runojen rullaava rytmi ja toisto viehättivät häntä, samoin kuin erikoiset suomalaiset nimet, Ilmarinen, Kullervo ja Väinämöinen. Ne toivat prinsessa Margaretan mieleen vielä skandinaavisia Eddojakin vieraammat muinaisajat, joihin kuitenkin saattoi jollakin tavalla samastua. Tuntui kuin runosäkeisiin olisi säilötty Suomen sydänverta.

Lisäarvoa komealle juhlakirjalle tuovat vielä nimi- ja sanahakemistot sekä kolme laajaa lisäartikkelia: Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Ulla Piela on kirjoittanut  Kalevalan myyttisestä maailmasta ja Jens Fleischer Akseli Gallen-Kallelasta Kalevala-taiteilijana ja Suur-Kalevalan akvarelleista.