Linards Laicens 1924

Linards Laicensin (1883–1938) elämä osui Latviassa poliittisesti myrskyisään aikaan. Vallankumousvuonna 1905 Latvia kuului Venäjän keisarikuntaan niin kuin Suomikin, ja poliittisesta toiminnastaan johtuen Laicens siirtyi vuosiksi 1906–1907 Mikkeliin, jossa hän työskenteli kotiopettajana ja kirjoitti runokokoelman. Latviaan palaamisen jälkeen hänet vangittiin 1909 kahdeksi vuodeksi. Vapauduttuaan hän keskittyi toimittajan työhön ja muutenkin kirjoittamiseen. Laicens propagoi voimakkaasti Latvian itsenäisyyden puolesta – se toteutuikin marraskuussa 1918.

Linards Laicensin tiedetään toimineen poliittisesti työväenpuolueen edustajana ja liittyneen laittomaan Latvian Kommunistiseen puolueeseen vuonna 1929. Vuonna 1932 hän emigroitui Neuvostoliittoon, mutta joutui Stalinin vainoissa pidätetyksi ja teloitetuksi jo vuonna 1938. Ilmeisesti hänen kansallismielisyytensä teki hänestä epäluotettavan ajassa ja paikassa, jossa epäluotettavuus oli hengenvaarallista.

Latviankielinen Kalevala

Linards Laicensin Kalevalan latviannos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1924. Lauri Postin mukaan kääntäjän jälkisanoista kuvastuu harras Kalevalan ihailu. Posti kirjoittaa:

”Kääntäjä valittaa, että hänellä ei ole ollut mahdollisuutta käyttää käännökseen pitempää aikaa, jotta olisi voinut punnita ja tarkkaan tutkia kaikkia sanontoja ja ilmauksia. Näinkin käännös on vaatinut lähes vuoden herkeämättömän työn. Ei ole ihme, kääntäjä huomauttaa, jos teokseen on jäänyt kohtia, jotka olisi voinut sanoa paremmin.”

Latviannos vastaa säe säkeeltä Kalevalan ”toista, stereotypoitua tekstilaitosta”. Lauri Posti pystyi latviantaitoisena tekemään pistokokeita käännöksen tarkkuuteen ja toteamaan sen aivan tyydyttäväksi. Hän arvioi, että Laicens on pystynyt ottamaan selvää suomenkielisestä tekstistä mutta käyttänyt apuna muita käännöksiä – tätä Posti selvitteli vertaamalla Laicensin tekemiä virheitä muun muassa Schiefnerin ja Belskij’n virheisiin! Virheiden periytymisestä Posti päätteli Laicensin käyttäneen pääasiassa Sciefnerin saksannosta ja tarkkaan ottaen sen ensimmäistä painosta. Hän perustelee:

”Joskus voivat tietysti eri kääntäjät toisistaan riippumatta päätyä samalla tavoin virheelliseen käännökseen, mutta kun samanlaisia virheitä on näin paljon, ei voi enää olla kysymys sattumasta. Laicens ei näy tunteneen Schiefnerin käännöksen 1914 ilmestynyttä korjattua painosta, ei myöskään niitä korjauksia, jotka Schiefner itse 1855 oli tehnyt omaan käännökseensä.”

Omista ja perityistä virheistä huolimatta latviannos antaa kuitenkin Postin mukaan oikean kuvan Kalevalasta, Kalevalan maailmasta ja runollisista arvoista, ja on omiaan tekemään Suomen kansalliseeposta tunnetuksi Latviassa. ”Kiitollisuuten on sitäkin enemmän aihetta”, Posti korostaa, ”kun kääntäjä on ilmeisesti joutunut työskentelemään vaikeissa oloissa ja ilman riittävän monipuolisia apuneuvoja.”

Linards Laicensin Kalevalan käännös onkin toistaiseksi jäänyt ainoaksi Kalevalan latviannokseksi. Siitä on otettu neljä painosta. Ensipainoksen (1924) jälkeen ilmestyi Gallen-Kallelan kuvituksella varustettu painos vuonna 1938 ja G. Vilksin kokosivun värikuvin varustettu painos vuosina 1960 ja 1964. Viimeisimmässä painoksessa on käännöksen lisäksi myös Lönnrotin uuden Kalevalan esipuheen lyhennelmä, kääntäjän jälkisanat ja Otto Wille Kuusisen Petroskoissa 1946 ilmestyneeseen Kalevalaan laatima esipuhe, joka on liitetty lukuisiin Neuvostoliitossa ja sen lähialueilla ilmestyneisiin Kalevaloihin.

Lue lisää

Lauri Posti: ”Latviankielinen Kalevala” – Kalevalaseuran vuosikirja 46. Helsinki: WSOY. 1966.