Reiko Sakai 1974

Tamotsu Koizumin valinta kääntää sanasanaisesti ja nykyaikaista japanin kieltä käyttäen on lisännyt Kalevalan tuntemusta Japanissa. Samalla tavalla on toiminut suomalaisiin kansansatuihin perehtyneen Reiko Sakain työ. Hän teki Martti Haavion Kalevalan tarinoihin (1966) pohjautuvan Karewaratarina-kirjan vuonna 1974.

Reiko Sakain alkutekstille uskollisessa käännöksessä Kalevalan runot ja nykypuhekieli sulautuvat toisiinsa. Sakai liitti teokseen myös Kalevalan hypoteettisen kartan selityksineen, ”jottei lukija eksyisi tuntemattomassa Kalevalassa”. P on oletettu Pohjolan paikka, K₁ ja K₂ oletettuja Kalevalan paikkoja.

Kartan kaltaisen lisäselityksen tarjoaminen edistää teosten ymmärtämistä. Näin tehdään usein erityisesti silloin, kun aikuisille tarkoitettu teksti adaptoidaan nuorison luettavaksi. Samanlainen ilmiö näkyy käännöskirjoissa, koska alkuteos on kirjoitettu tietyssä tarkoituksessa tiettyyn kulttuuriin ja ympäristöön kuuluvalle vastaanottajalle. Kääntäjä joutuu selittämään kohdeteoksen merkityksiä vastaanottajamaan lukijalle, joka kuuluu erilaiseen kulttuuriin.

Japanilaiset ottivat Sakain ratkaisun hyvin vastaan kuvaillen kirjaa ”ystävälliseksi johdatukseksi Kalevalaan”. Erityistä on se, että arvostelussa mainittiin myös Kalevalan juonen ”hupaisuudesta” ja ”huumorintajuisuudesta”: alkutekstin pragmaattinen puoli eli informaation välittyminen oli onnistunut hyvin Sakain japaninnoksessa. Samaa todistanee sekin, että Sakai sai yhdennentoista Japanin käännöskulttuurin palkinnon Kalevalan tarinoiden japaninnoksen ilmestymisvuonna 1974.

Lue koko artikkeli

Hiroko Suenobu ja Jun Igarashi: ”Kalevala japaniksi” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.