E. Timčenko, Kalevalan ukrainantaja

Evgen Kontantinovič Timčenko syntyi Poltavassa 27.10.1866. Käytyään kymnaasin hän jatkoi opintietään ja oli vuosina 1885–1889 Pietarin yliopiston historialliskielitieteellisen tiedekunnan vapaaehtoisena kuulijana. Heikko terveys pakotti hänet kuitenkin luopumaan opinnoistaan ja siirtymään epäterveellisestä pääkaupungista etelään. Vuosina 1891–1892 hän toimi virkamiehenä Kievissä ja sen jälkeen siirtyi asumaan Černigoviin.

Evgen Timčenkon Kalevalan käännöksen toinen painos ilmestyi vuonna 1928.

Evgen Timčenkon Kalevalan käännöksen toinen painos ilmestyi vuonna 1928.

Vuonna 1894 hänet pyydettiin huomattavan aikakauskirjan Kievskaja Starinan toimitukseen, ja hänen tehtäväkseen annettiin järjestää ukrainankielisen sanakirjan aineisto. Neljän vuoden kuluttua hän sai työnsä päätökseen.

Päästyään Kiovan P. Volodimirin yliopiston kirjastonhoitajan apulaiseksi vuonna 1898 Timčenko ryhtyi vuonna 1901 keräämään sanastoa ukrainalaisen kirjallisuuden muistomerkeistä, jotka ovat peräisin 1300–1700-luvuilta. Sanakirjatyö hankki tekijälleen Venäjän tiedeakatemian Kostomariskin palkinnon 1906. Vielä mainittakoon ukrainan kielioppi, jonka Timčenko julkaisi 1907. Vuonna 1914 hän esitti Pietarin yliopistossa maisterinväitöskirjansa, ja vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin luennoimaan Varsovan yliopistoon. Maailmansodan tauottua hän sai hoidettavakseen ukrainan ja vertailevan kielitieteen professorin viran Ukrainan valtion yliopistossa.

Maailmankirjallisuuden kääntäjä

Timčenkon harrastuspiiriin kuului myös maailmankirjallisuus, jonka parhaita tuotteita hän on kääntänyt äidinkielelleen. Niinpä hän on ukrainantanut Byronia, Victor Hugo’ta ja Guy de Maupassant’ia.

Timčenko lienee tutustunut Kalevalaan Kievin työntätäyteisinä vuosina. Hän ei kääntänyt alkukielestä, vaan käytti hyväkseen Anton Schiefnerin saksalaista (1852) ja ennen kaikkea Belskij’n venäjänkielistä (1888) Kalevalan laitosta. Selityksiä laatiessaan hän on tutustunut myös Louis Léouzon Le Ducin ranskannokseen (1867).

Silloisille ukrainalaisille sivistysoloille kuvaavaa on, että Timčenkon käännös pääsi ilmestymään Venäjän rajojen ulkopuolella – Lwówissa, joka silloin valtiollisesti kuului Itävaltaan. Se on sijoitettu ”Literaturn-naukova biblioteka” -sarjaan, jossa on ilmestynyt lukuisia merkkiteoksia, kuten esimerkiksi Shakespearen, Hamsunin, Tolstoin ynnä muiden parhaita tuotteita. Kalevala on sarjassa 33:ntena osana.

Esipuheessa Timčenko esittää muutamin sanoin suomalaisen kansanrunouden historiaa, Kalevalan kokoonpanoa, suomalaisen eepillisen kansanrunouden laatua, suomalaisten muinaisuskontoa ja Kalevalan henkilötyyppejä. Lopuksi kääntäjä päätyy toteamaan: ”Paitsi kansatieteellistä mielenkiintoa on Kalevalalla suuri tieteellinenkin mielenkiintonsa: siinä on runsaasti erittäin lyyrillisiä, hienosti kuvattuja luonteita, tervettä huumoria ja syvää ja elävää luonnontuntemusta.”

Toinen tämän ukrainankielisen Kalevalan painos on julkaistu 1928 Neuvosto-Ukrainan valtion kustannuksella. Teos on asultaan upea ja edeltäjäänsä suurikokoisempi; se käsittää 303 sivua. Näyttää siltä, ettei Timčenko itse ole sitä enää toimittanut.

Uuden painoksen oikeinkirjoitusta on tasoiteltu ja paikka paikoin hieman korjailtu. Johdanto on laajentunut. Näyttää siltä, että D. Comparettin tutkimuksen saksannos on antanut toimittajalle – kuka hän sitten lienee ollutkin – yhtä ja toista lisättävää. Joukko asiavirheitä on päässyt tunkeutumaan muuten innostuneesti ja elävästi kirjoitettuun tekstiin.

Ukrainan ja Suomen väliset kulttuurisuhteet ovat olleet peräti vähäiset. Ukrainalaisten sivistysharrastuksista ei meillä ole paljon tiedetty, eivätkä ukrainalaisetkaan ole sanottavasti tunteneet meikäläisiä oloja. Poikkeuksena on kuitenkin Kalevalan ukrainankielinen käännös, jonka välityksellä sikäläinen sivistyneistö on päässyt jossakin määrin tutustumaan kalevalaiseen maailmaan ja Suomen kansan hengenlahjoihin.

Lue koko artikkeli

Sulo Haltsonen:”Kalevalan ukrainankielinen käännös” – Kalevalaseuran vuosikirja 23–24. Helsinki: WSOY. 1943–1944.