Kal’evala vienankarjalakši

Kalevala Elias Lönnrotin koostamana eepoksena on suomenkielinen, mutta suuri osa runoista, joista Lönnrot muotoili Kalevalan, on Vienan Karjalasta, joka on nykyisen Venäjän puolella olevan Karjalan pohjoisosa. Uhtuan alueen vanhoista runokylistä, eli kylistä, joissa suullisen runolaulun perinne oli vahvasti elossa, tallennettiin monia Kalevalan kannalta keskeisiä eeppisiä runoja. Esimerkiksi sellaisten vienankarjalaisten runolaulajien kuin Arhippa Perttusen, Ontrei Malisen ja Vaassila Kieleväisen tapaamisella ja heidän runojensa muistiin kirjoittamisella oli Lönnrotille ratkaiseva merkitys Kalevala-eepoksen muotoutumisen kannalta prosessin eri vaiheissa.

Vuonna 2015 Kalevala ilmestyi vienankarjalaisena käännöksenä, jonka on laatinut Uhtuan alueen Tollonjoella syntynyt petroskoilainen kansanperinteen tutkija, kääntäjä ja toimittaja Raisa Remšujeva (1950–). Kaunis kirja on kuvitettu samoin uhtualaisen taiteilijan Vitali Dobrininin (1950–2021) Kalevala-aiheisilla maalauksilla. Hän lukeutui Karjalan tasavallan tunnetuimpiin taiteilijoihin.

Kääntämisen haasteet

Vaikka suomenkielinen lukijakin pystyy seuraamaan nykyvienankarjalaista tekstiä, kielet ovat kuitenkin niin erilaisia – ja 1800-lukuinen runokieli tietenkin vielä aivan omanlaistaan sekä suomeksi että vienankarjalaksi – että Kalevalan vienantaja on kohdannut samoja haasteita kuin muillekin kielille kääntäjät. ”Kiäntäjän šanat” -esipuheessaan Remšujeva kertoo, ettei kääntäminen ollut yksinkertaista. Perusasiat kuten runojen sisällön ja muodon välittäminen olivat tietenkin ensimmäisenä edessä, ja lisäksi on ollut tärkeää säilyttää runomitta ja alkusoinnut milloin vain mahdollista. Raisa Remšujeva saattoi kuitenkin turvautua sekä nykyisiin että menneisiin kielenpuhujiin:

”Onnekši rahvahanrunot, kumpasie oli alettu tallentua melkein 200 vuotta takaperin, ta vieläi elävä nykykieli oltih luotettavana apuna. Ne tarittih toičči ušiempieki varianttija”, Remšujeva kirjoittaa (s. 13).

Käännös tehdään aikalaislukijoille, eikä vienankarjalainen käännös ole tässä poikkeus, sehän on elävä ja muuttuva kieli. Jotta arkaainen kieli avautuisi nykylukijoille paremmin, kääntäjä on pyrkinyt keventämään ja nykyaikaistamaan Kalevalan kieltä, samalla kuitenkin niin, että runokielen olemus säilyy. Kirjan lopussa on myös vienankarjala–venäjä -erikoissanasto lukijoiden avuksi.

 

Lue lisää

Kal’evala vienankarjalakši. Kiäntäjä Raisa Remšujeva. Kuvataiteilija Vitali Dobrinin. Karjalan Šivissyššeura ry. Helsinki 2015.

Timonen, Senni: Lönnrot ja runonlaulun estetiikka. Kalevalan kulttuurihistoria -verkkosivusto. https://kaku.kalevalaseura.fi/lonnrot-ja-runonlaulun-estetiikka/