Elias Lönnrotin suurtyö Kalewala, taikka wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista ilmestyi vuonna 1835 Suomen suuriruhtinaskunnassa, Ruotsista itään ja Venäjästä länteen. Suuriruhtinaskunnan itäosien runolaulajat lauloivat suomeksi, mutta sivistyksen ja hallinnon kielet olivat ruotsi ja venäjä. Jotta Suuriruhtinaskunnan korkeakouluissa ja Turun, Helsingin, Oulun ja Uudenkaarlepyyn porvariskodeissa olisi ymmärretty miten merkittävästä asiasta oli kyse, asiasta oli kirjoitettava ruotsiksi. Kalevalan matka maailman ääriin alkoi kotiovelta.
Sittemmin Kalevalaa on käännetty ruotsiksi moneen otteeseen sekä länsinaapurissa että toisella kotimaisella. Tuorein ruotsinnos on kotimainen: Lars Huldénin ja Mats Huldénin yhteistyössä laatima käännös vuodelta 1999. Se julkaistiin samanaikaisesti sekä Suomessa että Ruotsissa.
Petja Aarnipuu: ”Kalevala sivistysmaan käyntikorttina” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.
Lars Huldén: ”Kalevalan käännösongelmia” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.
