Kalevalan ruotsinkielistä käännöshistoriaa 1900-luvulta 2000-luvulle

Suomen kansalliseepoksesta Kalevalasta on olemassa sekä julkaistuja että julkaisemattomia ruotsinnoksia. Julkaisemattomista käsikirjoituksista varhaisimman laati suomen kielen lehtori, filologi ja kirjailija Carl Niclas Keckman (1793–1838). Kalevalan julkaistu ruotsinkielinen käännöshistoria juontaa juurensa 1830-luvun alkuun, toisin sanoen aikaan ennen Vanhan Kalevalan (1835–1836) ilmestymistä. Varhaisimmat ruotsinkieliset käännökset olivat yksittäisten runojen ja runosikermien käännöksiä, joita julkaistiin maamme sanoma- ja aikakauslehdistössä. Kääntäjinä toimivat monet aikakautensa eturivin kulttuurivaikuttajat kuten Carl Gustaf Borg, Erik Alexander Ingman, Elias Lönnrot, Johan Ludvig Runeberg ja Johan Vilhelm Snellman.

1800-luvulla ilmestyi kolme kirjamuotoista käännöstä: Matthias Alexander Castrénin Vanhan Kalevalan ruotsinnos aloitti osaltaan Kalevalan maailmanmatkan (J. Simelii Enka, Helsinki 1841), Karl Collan jatkoi Castrénin viitoittamaa käännöstyötä Uuden Kalevalan kaksiosaisella ruotsinnoksella (Theodor Sederholms boktryckeri, Helsinki 1864 ja 1868), ja Rafael Hertzberg huomioi käännöksissään myös uusia kohderyhmiä (K. E. Holm’s förlag, Helsinki 1875 ja G. W. Edlund, Helsinki 1884). Castrén (1813–1852), josta sittemmin tuli suomen kielen ja kirjallisuuden professori, käänsi nimenomaan Vanhan Kalevalan, kun taas säveltäjä, kirjailija ja yliopiston kirjastonhoitaja Collan (1828–1871) Uuden Kalevalan. Toimittaja, kirjailija, kriitikko ja keksijä Hertzberg (1845–1896) laati puolestaan nuorisolle ja mitä ilmeisimmin myös laajempaan koulukäyttöön suunnatun käännöksen (Kalevala berättad för ungdom) sekä vapaan käännöksen (Kalevala. Fri öfversättning).

1900-luvulla Kalevalan ruotsinnoksia julkaistiin sekä Suomessa että Ruotsissa. Ensimmäinen Suomen rajojen ulkopuolella ilmestynyt – ja myös ensimmäinen naisen laatima – ruotsinkielinen käännös ilmestyi Tukholmassa Albert Bonnierin kustantamana vuonna 1902, ja sen oli laatinut kirjailija Elsa Dalström (myöhemmin Söderberg, 1880–1972). Hänen käännöksensä oli nuorisoa varten muokattu uusi mukaelma, ny bearbetning för ungdomen, jonka esikuvina olivat Collanin ja Hertzbergin käännökset. Käännöksessä oli myös Sigfrid August Keinäsen (1841–1914) kuvitus. 1900-luvun alkupuolella ilmestyi lisäksi taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) laatima ”ote ruotsinnoskokeesta”, jossa hän käänsi Kalevalan ensimmäisen runon. Gallen-Kallelan (nimimerkin A. G.-K.) käännös ilmestyi Kalevalaseuran vuosikirjassa vuonna 1923.

1940-luvulla ilmestyi kolme Kalevalan ruotsinnosta. Ensimmäisestä vastasi kirjallisuushistorian professori Olaf Homén (1879–1949), jonka julkaisema lyhennetty ruotsinkielinen laitos ilmestyi sekä Suomessa että Ruotsissa vuonna 1944. Suomessa kustantaja oli turkulainen Förlaget Bro ja Ruotsissa tukholmalainen Natur och Kultur. Sittemmin niistä on otettu uusia painoksia. Samana vuonna ilmestyi myös kirjailija, suomen kielen lehtori ja radiotoimittaja Vilhelm (Ville) Zilliacuksen (1914–2000) käännösvalikoima, jonka julkaisi Albert Bonnier. Zilliacus käytti lähdetekstinään Collanin käännöksen toista painosta vuodelta 1922. Uppsalan yliopiston suomalais-ugrilaisen kielitieteen professori Björn Collinder (1894–1983) käänsi Kalevalan ruotsiksi vuonna 1948, ja hänen käännöksestään on otettu uusintapainoksia vielä 1980-luvulla. Collinderin käännökselle on leimaa antavaa, että se on nimenomaan riikinruotsalainen tulkinta. Klassikon aseman saanut käännös ilmestyi Ruotsissa, ja siihen sisältyi myös Gallen-Kallelan kuvitus. Ensipainoksen kustansi tukholmalainen Aktiebolaget Bokverk, mutta myöhemmin Collinderin käännöksen ovat julkaisseet myös muut kustantamot niin Ruotsissa (Forum) kuin Suomessa (Holger Schildts förlag).

Seuraavan kerran Kalevala käännettiin ruotsiksi vasta 1980-luvulla, lieneekö syynä Collinderin käännöksen suuri suosio ja monet uusintapainokset. Vuonna 1985 ilmestyi Viipurissa syntyneen suomenruotsalaisen opettajan Eli Margareta Wärnhjelmin (1894–1985) käännös Kalevala berättad för barn. Se oli nimensä mukaisesti suunnattu lapsille, ja sen julkaisi suomenruotsalainen oppikirjakustantaja Svenska Läromedel Espoossa. Käännöksen kantta koristaa nuorena kuolleen Kalevala-kuvittaja Joseph Alasen (1885–1920) maalaus.

Kalevalan 150-vuotisjuhlavuonna 1999 ilmestyi kaksi ruotsinkielistä käännöstä. Ensimmäinen oli kahden kääntäjän, Lars ja Mats Huldénin, yhteistyön tulosta. Lars Huldén (1926–2016) oli suomenruotsalainen kirjailija, pohjoismaisen filologian professori ja kääntäjä. Hänen poikansa Mats (s. 1949) on suomenruotsalainen muusikko, sanoittaja ja kääntäjä. Heidän käännöksensä ilmestyi sekä Suomessa (Söderström & Co, Helsinki) että Ruotsissa (Atlantis, Tukholma), ja siitä on sittemmin otettu myös uusia painoksia. Kääntäjät toimivat tahoillaan itsenäisesti mutta kuitenkin niin, että he lukivat ja kommentoivat toistensa raakakäännöksiä. Ajatus uudelleenkääntämisestä oli tullut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta, Kalevalaseuralta ja kirjallisuuden vientikeskus FILI:ltä. Käännöstä kuvataan ensimmäiseksi täydelliseksi ruotsinnokseksi sitten Collanin päivien.

Vuonna 1999 ilmestyi lisäksi Kalevalan käännöshistorian ehkä erikoisin ruotsinnos: Anders Larssonin (s. 1952) Kalevala för lata (Schildts, Helsinki) oli nimensä mukaisesti ”Kalevala laiskoille”. Siitä otettiin uusintapainos vielä vuonna 2017. Larsson käytti lähdetekstinään Collinderin neljättä painosta vuodelta 1970. Larsson on Ruotsissa syntynyt kirjailija, dramaatikko ja näyttelijä, joka on asunut Suomessa useita vuosia.

Uusin Kalevalan ruotsinnos on 2000-luvulta. Ruotsalaisen Lina Stoltzin (s. 1974) käännös Kalevala berättad för alla åldrar ilmestyi vuonna 2007. Stoltz on pohjoisruotsalaisessa Överkalixissa vaikuttava kirjailija. Hän halusi suunnata käännöksensä ei enempää eikä vähempää kuin ”kaikille ikäryhmille”. Osa runoista on hänen omien sanojensa mukaan otettu Huldénien käännöksestä. Käännöksen julkaisi ruotsalainen pienkustantamo Barents Publisher, ja siitä otettiin uusi painos vuonna 2014.

 

Kirjallisuus

Laukkanen, Liisa – Harry Lönnroth 2018: Kalevalan ruotsinkieliset käännökset 1835–2018. Marko Lamberg, Ulla Piela ja Hanna Snellman (toim.): Satunnaisesti Suomessa, 297–302. Kalevalaseuran vuosikirja 97. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Lönnroth, Harry – Liisa Laukkanen 2020: Kalevala på svenska – kansalliseepoksen ruotsinnokset ja niiden peritekstit 1800-luvulta 2000-luvulle. Sananjalka 62, 195–214. https://doi.org/10.30673/sja.90729

 

Liisa Laukkanen ja Harry Lönnroth