Kalevalan synty osui kauteen, jolloin Venäjällä heräsi muutenkin kiinnostus suomalaiseen kulttuuriin. Vain parikymmentä vuotta aikaisemmin Suomesta oli tullut Venäjän suuriruhtinaskunta. Myös Venäjän pääkaupungin Pietarin ja Suomen pääkaupungiksi muuttuneen Helsingin läheisyys vaikutti osaltaan suomalaisten ja venäläisten sivistyspiirien vilkkaaseen kanssakäymiseen. Suomen neitseellinen luonto sekä omintakeinen kulttuuri ja elämäntapa houkuttelivat varakkaita venäläisiä matkailijoita ja lomailijoita paljolti samoista syistä kuin nytkin, yli puolitoista vuosisataa myöhemmin. Tosin 1800-luvulla Suomi ei näyttäytynyt venäläisille modernina maana, vaan tarunhohtoisena takapajulana, jonka kansan elämä oli täynnä loitsuja, tietäjiä ja muita muinaisen uskonnon attribuutteja.
Neuvostoaikana Kalevala valjastettiin myös ideologiseen työhön. Vuonna 1956 Petroskoissa julkaistut suomenkielinen ja venäjänkielinen Kalevala sisältävät molemmat melko laajan Otto Ville Kuusisen esipuheen, jonka otsikko on ”Kalevala ja sen luojat”. Kuusinen analysoi esipuheessaan seikkaperäisesti Kalevalan syntyprosessia ja sisältöä antaen kansalle suuren arvon nerokkaan runouden luojana, mutta selittäen kaiken Kalevalassa esiintyvän magian ja yliluonnollisuuden runolaulujen keksijöiden ”alkukantaisuudella”. Kuusinen pitää suorastaan valitettavana, että ”Kalevalan kokoonpanoon on sekaantunut myös joitakin sen yleisluonteelle vieraita myöhäissyntyisiä aineksia, kuten muutamia kymmeniä kristillisuskonnollisia säkeitä. […] Ne ovat eepoksen epäsointuja”. Kaiken kaikkiaan Kuusisen esipuheesta saa sellaisen kuvan, että hän yrittää puolustaa Kalevalan taiteellista arvoa ja mahduttaa teosta sosialistisen realismin vaatimuksiin.
Vuosina 1992–1995 toteutetusta ja 1998 ilmestyneestä Armas Mishinin ja Eino Kiurun venäjännöksestä tuli lopulta käännös, joka pystyy aidosti kilpailemaan klassisena pidetyn Leonid Belskij’n käännöksen kanssa. Kääntäjäparilla oli jo lähtökohtaisesti erinomaiset edellytykset menestyä hankkeessaan. Eino Kiuru on useita vuosikymmeniä karjalaista ja inkeriläistä kansanrunoutta tutkinut arvostettu folkloristi. Armas Mishin puolestaan on erityisesti Kalevalaan ja sen käännöksiin perehtynyt tutkija, mutta tämän lisäksi myös runoilija, jolta on ilmestynyt useita runokokoelmia niin venäjän kuin suomenkin kielellä. Molemmat kääntäjät ovat inkerinsuomalaisina kaksikielisiä.
Mirja Kemppinen ja Markku Nieminen: ”Rekonstruoidusta kansaneepoksesta Lönnrotin runoelmaksi – Kalevala Venäjällä” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.
