Kalevalasta ei ole vielä julkaistu kokonaista runomuotoista käännöstä hollanniksi. Ainakin kymmenen kääntäjää on aikanaan työskennellyt eepoksen parissa, mutta vain kaksi heistä on osannut suomea. Näistä toinen on kääntänyt pääasiassa proosaa, toinen taas ei koskaan saanut nähdä vaivannäkönsä tulosta painettuna. Muut käänsivät pääasiassa saksasta.
Hollanninkielisiä Kalevalan käännöksiä hallitsee selvästikin kaksi tapaa katsoa maailmaa ja tapoja, joilla kirjallisuuden pitäisi siinä toimia: ensinnäkin völkisch-nationalistinen ja toiseksi teosofis-antroposofinen diskurssi. Ensimmäinen vallitsi erityisesti sotien välisenä aikana, toinen II maailmansodan jälkeen. Ne jakavat joitakin keskeisiä näkemyksiä. Völkisch-nationalistisessa ajattelutavassa kirjallisuuden tuli olla ennen kaikkea kansan sielun ilmaisua. Moderni kirjallisuus ei valitettavasti vastannut tätä ajatusta: juuriltaan irtautuneen kirjallisuuden ja kansan sielun välille oli repeytynyt railo. Tässä mielessä Kalevala oli esimerkillinen teos, koska oletettiin että sen oli luonut kansa ja että se siten myös ilmaisi kansan sielua.
Antroposofisessa ajattelussa nähdään samankaltainen ero, mutta tässä ongelmia aiheuttava railo aukeaa ihmisen ja henkisen maailman välillä. Ihmisen järkeilevä mieli on häirinnyt hänen ymmärrystään. Tämä yhteys on kuitenkin jäljellä primitiivisten, henkis-jumalallisen kontaktinsa säilyttäneiden ihmisten hengentuotteissa kuten eepoksissa, saagoissa ja legendoissa. Nämä kirjalliset tekstit voivat auttaa nykylukijaa hänen yrittäessään rakentaa uudelleen ymmärrystään henkisestä. Tästä syystä antroposofit käyttävät Kalevalan lukemista terapiamuotona.
Adriaan van der Hoeven: ”Kalevalan hollanninkieliset käännökset”. Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.
