Esperanto on luonnollisiin kieliin perustuva keinotekoinen kieli. Sen luoja oli liettuanjuutalainen silmälääkäri Ludwig Lazarus Zamenhof (1859–1917), jonka pyrkimyksenä oli luoda etniset rajat ylittävä, yhteinen käyttökieli. Kotikaupungissaan Białystokissa häntä huolettivat erityisesti puolalaisten, valkovenäläisten ja jiddišiä puhuvien juutalaisten väliset vihamielisyydet. Zamenhof alkoi kehittää uutta, kulttuurisesti neutraalia kieltä 1870-luvulla.

Białystokin juutalaisia esperanto, ”tohtori Toivojan” kieli, ei valitettavasti pelastanut. Holokausti pyyhkäisi alleen muiden muassa kaikki Zamenhofin aikuiset lapset, joista erityisesti Lidia (1904–1942 Treblinkassa) toimi myös esperanton opettajana ympäri Eurooppaa. Esperanto jäi kuitenkin elämään. Samoihin aikoihin kun Lidian vanhin veli ja heidän isänsä lääkärintyön jatkaja Adam sai surmansa Palmiryn keskitysleirillä, Karjalan Sortavala evakuoitiin ja siinä kaaoksessa katosi Johan Edvard Leppäkosken Kalevalan esperannonnoksen ensimmäinen versio.

Esperanton toivon ja maailmankansalaisuuden filosofialle uskollisena toimittaja Leppäkoski aloitti työn alusta, ja esperantonkielinen Kalevala ilmestyi vuonna 1964.