Béla Vikárin Kalevalan myöhemmät painokset

Gyula Weöres, joka on kirjoittanut lukuisia artikkeleita Kalevalan unkarinkielisistä käännöksistä ja kääntäjistä, on eritellyt muutoksia, joita Béla Vikárin Kalevala koki vuonna 1909 ilmestyneen ensimmäisen ja vuonna 1935 julkaistun toisen laitoksen välillä.

Vuoden 1935 painos on upea juhlajulkaisu, joka on kuvitettu Akseli Gallen-Kallelan Koru-Kalevalan kuvituksella. Tässä niteessä on myös muun muassa laaja erillinen liite kääntäjän selityksiä, kirjailija Kosztolányin runollisen kaunis johdanto ja julkaisijaseura La Fontainen sihteerin Imre Balassan loppusanat.

Tähän painokseen Vikár nykyaikaisti kieltä lähemmäs 1930-luvun Unkarin kirjakieltä. Hän korjasi vanhentuneet imperfektimuodot preesens- tai perfektimuotoihin, millä oli suuri vaikutus sekä loppusointuihin että kokonaisiin säkeisiin.

Béla Vikárin oma runoilijanääni ja persoonallisuus tulevat kuitenkin esiin erityisesti 2–8-säkeisissä yhteenvetorunoissa. ”Näissä pienissä runoelmissa tavataan runsaasti raikasta, kääntäjälle luonteenomaista huumoria, ikäänkuin kirvelevää paprikanmakua”, luonnehtii Weöres. Hänen mukaansa ne osoittavat, ”kuinka täydellisesti kääntäjä eläytyi Kalevalan henkeen silloinkin, kun hän ammensi omasta runolippaastaan, Unkarin kansanrunouden värittämästä rikkaasta lauluvarastostaan.”

Näytteitä Vikárin tiivistelmistä Gyula Weöresin suomentamana

Mi van a dalládikóban? Biz ott mindenféle jó van, Több mint némely házikóban: Szövőszék, mult es jövö Képeit, nőttön-növő Szépség szállait szövő.

Mitä on laululippaassa? Siinä on kaikenlaista hyvää, Enemmän kuin jossain tupasessa: Menneen ja tulevan kuvia, Kasvavan kauneuden lankoja Kutovat kangaspuut.

15 runo

Ei ole niin kallista
kuin on äidin sydän.
Hän palasiksi revityn lapsensakin
voi eloon herättää.

16 runo
Älä hae sanaa Tuonelasta
Sinne juuttuu kiinni jalka.
Jumalankaltaiset vain voivat
sieltä pelastua.

17 runo
Kun kaksi tietäjää tappelee,
saa kumpikin katkerasti katua.

…

21 runo
Suurissa häissä on paljon vieraita:
ehkä sata, vävyä kunnioitetaan,
mutta missä on pappi,
sitä ei tiedä kukaan.

22 runo
Vanhojen eukkojen viisaat neuvot
eivät aina mielytä morsianta.

23 runo
Mikä odottaakaan pikku morsianta!
Aivan tukka nousee pystyyn, niin
Synkäksi ennustetaan hänen kohtalonsa,
Hän ei saa lepoa iltaan saakka.

 

Poliittinen tilanne heijastuu uusiin painoksiin

Gyula Weöresin mukaan Suomi-harrastus oli Unkarissa korkeimmillaan vuoden 1940 tienoilla. Tähän varmastikin vaikuttivat veljeskansan taistelut ja kärsimykset talvisodassa. Vikárin Kalevalan käännöksen kolmas painos ilmestyi tuolloin edullisena laitoksena, jossa oli esipuhe, alkurunot ja lyhyet selitykset. Vuonna 1943 oli neljännen painoksen vuoro, siinä ei ollut esipuhetta eikä alkurunoja, mutta sitä täydensi runoilija Pál Gulyásin verrattain laaja esitys Kalevalan synnystä, sisällöstä ja merkityksestä. Kolmas ja neljäs painos on omistettu Kyösti Kallion muistolle. Näitä Béla Vikár itsekin on vielä saanut pidellä käsissään, ennen kuin kuoli vuonna 1945. Viides painos on vuodelta 1950, ja siinä on Otto Ville Kuusisen esipuhe. Se on myös jäsennelty hänen teoriansa mukaan.

 

Lue koko artikkeli:

Guyla Weöres: ”Béla Vikárin Kalevala-käännös” – Kalevalaseuran vuosikirja 38. Helsinki: WSOY. 1958.