Josef Holeček 1894–1895

Josef Holeček (1853–1929) on Kalevalan ainoa tšekintäjä, muttei missään tapauksessa ainoa tšekkiläinen intellektuelli, joka 1800-luvun lopulla kiinnostui suomen kielestä ja kulttuurista sekä suomalais-ugrilaisesta kielihistoriasta. Holečekin edeltäjistä mainittakoon kasvatusfilosofi, teologi, Johan Amos Comenius (1592–1670) sekä kielentutkija Josef Dobrovský (1753–1829). Tšekkiläisessä kulttuuripiirissä Holeček oli kuitenkin ensimmäinen, joka tarttui tosissaan kielitieteellisesti tärkeään haasteeseen ryhtyä suomalaisen ja tšekkiläisen kulttuurin välittäjäksi. Tuohon aikaan Holeček tovereineen näki suuren tarpeen avata uusia kulttuurinäkymiä ja erityisesti edistää yhteyksiä muihin pieniin maihin, jotka elivät voimakkaiden valtioiden osana.

Kansanrunoudella oli Holečekin hankkeessa tärkein rooli, sillä hänen mukaansa siihen ruumiillistui kaikkein aidoin ja alkukantaisin verbaalinen mahti. Holečekilla oli hyvät edellytykset Kalevalan ja Kantelettaren (hän käänsi noin kolmanneksen sen runoista) maailmojen kääntämiseen: hän oli kotoisin maaseudulta, hän oli tuottelias kirjailija, joka oli kirjoittanut maaseuturomaaneja ja luonut maalaiselämästä rikkaita kuvauksia, hän oli kokenut serbialaisen ja bulgarialaisen kansanrunouden kääntäjä, jonka aikeet venäläisen ja virolaisen runouden kääntämiseksi jäivät sivuun osittain suomalaisen runouden käännöstöiden vuoksi.

Holeček lähestyi Kalevalan kääntämistä suurella intohimolla. Hän oppi suomen kielen omatoimisesti rakkaudesta runouteen, apunaan vain hankalasti saatavilla olevat saksalaiset kieliopit. Vaikka Holeček olikin tutustunut Kalevalan saksan- ja venäjänkielisiin käännöksiin, hän onnistui luomaan täysin itsenäisen käännöksen. Kaiken lisäksi hän julkaisi sekä Kalevalan että Kantelettaren käännöksensä omalla kustannuksellaan.

Siitäkin huolimatta, että Holeček opetteli suomen kielen omatoimisesti eikä hänen käytettävissään ollut vielä kovin runsasta Kalevala-kritiikkiä tai tiiviitä yhteyksiä Suomeen (poikkeuksena slavisti Jooseppi Julius Mikkola, Holečekin ystävä ja käännöksen arvioija), tšekinkielinen Kalevala, kahden vuosikymmenen työn tulos, on tavattoman uskollinen alkuperäisteokselle. Eroavaisuudet alkuperäisen ja käännöksen välillä – tšekinkielisessä Kalevalassa yhdistetään säkeitä vähemmän toisiinsa kuin alkuperäisessä mutta se on korukielisempi, eksplisiittisempi, ilmeikkäämpi ja runsaampi konkreettisessa kuvailussa – johtuvat pääasiassa kielten erilaisuudesta. Ensinnäkin tšekin kielessä ei karkeasti puhuen ole alkusoinnullisia säkeitä, joten Holečekin täytyi nojata leksikaalisiin riimeihin (vrt. kieliopillinen riimitys ja vokaalien yhteensointuvuus Lönnrotin Kalevalassa). Toiseksi tšekin taivutus jättää säkeeseen enemmän tilaa, kun taas suomen kielessä sanat ovat agglutinaation vuoksi pitkiä. Tällä tavalla syntyneen tilan Holeček täytti käännöksessään useimmiten ylimääräisillä adjektiiveilla tai adverbeillä.

Holeček oli poikkeuksellinen runollinen lahjakkuus, jolla oli pettämätön kielitaju. Hänen Kalevalan käännöksensä on ehdottomasti paras tšekinkielinen käännös eepoksesta. Siitä huolimatta muutkin käännökset ovat tehneet Kalevalasta tärkeän osan Tšekin kulttuuria ja kirjallisuutta. Niistä mainittakoon seuraavat: Bořivoj Prusíkin tekemä käännös (1908) E. Granströmin Kalevalan proosamukaelmasta (1881); Josef Honzlʼn Severské báje a pověsti: Kalevala (Pohjoisen myytit ja kansantarut: Kalevala, 1941), suunniteltu proosamukaelmaksi; Bohuslav Čepelákin proosakertomus Severské báje a pověsti (Pohjoisen myytit ja kansantarut, 1946), ja Vladislav Stanovskýn O třech bratřích z Kalevaly a kouzelném mlýnku Sampo (Kolmesta Kalevalan veljeksestä ja ihmeellisestä Sampo-myllystä, 1962), proosakäännös muutamalla lyhyellä kalevalamittaisella runo-otteella. Kaikki 1900-luvun käännökset oli suunnattu nuorille lukijoille.

Kirjoittanut: Jan Čermák
Kääntänyt: Elina Lampela