Kálmán Nagy 1972
Kálmán Nagy (1939–1971) oli transilvanianunkarilainen opettaja ja kääntäjä. Ádám T. Szabó kertoo hänen opiskeluajoistaan Kolozsvárin (nyk. Cluj’n) yliopiston unkarin kielen ja kirjallisuuden laitoksella:
”Laitokseen otetaan noin 80 opiskelijaa, joista puolet joutuu toisesta lukuvuodesta alkaen opiskelemaan pakollisena aineena suomen kieltä. Koska yliopistolla ei ole suoria yhteyksiä Suomeen eikä oppituolin haltija ole koskaan käynyt Suomessa, on opetus enimmältään teoreettista. Se on kuitenkin perin vaativaa: suomen kielestä tulee monelle painajainen, ja kokonainen lukuvuosi on usein opiskeltava uudelleen alusta alkaen sukukielen takia. Kálmán Nagylle eivät opinnot kuitenkaan merkinneet painajaista: hän oli kiinnostunut suomen kielestä.”
Kun Kálmán Nagy sai opintonsa päätökseen vuonna 1960, hänet nimitettiin unkarin kielen opettajaksi Pohjois-Transilvaniaan, Baia Mare-Nagybányaan. Kymmenen vuotta hän opetti lapsille unkarin kieltä ja kirjallisuutta. Vapaa-aikansa hän omisti harrastukselleen ja käänsi Kalevalaa unkariksi. Hän ei käyttänyt apuna edellisiä Kalevalan käännöksiä eikä hänellä ollut tilaisuutta matkustaa Suomeen.
Uusi Kalevala tehtaan varjossa
”Nagylla oli kuitenkin onnea: hänen avukseen tuli suomalainen teollisuus”, Szabó kirjoittaa. ”Valtioiden välillä oli tehty sopimus tehtaan rakentamisesta Baia Mare-Nagybányan läheisyyteen, ja suomalaisen koneiston asennus- ja käyttösuunnitelmiin tarvittiin suomalaista insinööritaitoa. Kálmán Nagy otti yhteyden paikkakunnalle tulleisiin suomalaisiin ja sai heidän avullaan käyttöönsä tarvitsemiaan käsikirjoja, kuten Kalevalan sanakirjan ja Nykysuomen sanakirjan. Samalla hän sai tilaisuuden päivittäin kohentaa kielitaitoaan suomalaisten kanssa. Näin syntyi tehtaan varjossa uusi unkarinkielinen Kalevala.”
Surullista kyllä, Kálmán Nagy menehtyi jo 32-vuotiaana. Hänen leskensä laati Kalevalan käännökseen huomatukset ja nimiluettelon. Kálmán Nagyn elämäntyö, täydellinen unkarinkielinen Kalevala, ilmestyi postuumisti 1972 Kriterionin kustantamana Bukarestissa, Romaniassa. Kirjasta otettiin 4 500 kappaleen painos, joka myytiin loppuun muutamassa päivässä.
Vikárin käännökseen verrattuna Kálmán Nagyn esitys on yksinkertaisempaa, hiukan kuivahkoakin, ja on ehkä juuri siksi kansantajuisempaa. Samalla siinä sykkii kansanrunouden tuntu liioittelemattomana, oikeahenkisenä, oikein ymmärrettynä. Kálmán Nagyn Kalevalan-käännös kaikessa yksinkertaisuudessaan – tai ehkä juuri sen vuoksi – on arvokas, onnistunut työ, joka rikastuttaa sekä Romaniassa asuvan unkarinkielisen vähemmistön kirjallisuutta että unkarinkielistä kirjallisuutta yleensäkin.
Lue koko artikkeli
Szabó, Ádám: ”Uusi unkarinkielinen Kalevala” – Kalevalaseuran vuosikirja 54. Helsinki: WSOY. 1974.