Walter Arnold

Walter Arnold on syntynyt ja kasvanut Sveitsissä, Leventinan alueen Airön kylässä, lähellä Gotthardin solaa, joka on ollut historiallisesti tärkein väylä Alppien läpi. Siellä puhuttu pieni alppikieli on yksi hänen äidinkielistään. Hän lähti kuitenkin jo varhain maailmalle ja on asunut monessa maailmankolkassa. Nykyiseen kotimaahansa Suomeen Walter tutustui ensimmäisen kerran vuonna 1968. Hän on oppinut kielen käytännön elämässä – vuoden kestäneen kielikurssin lisäksi. Viidessä vuosikymmenessä ehtii.

Walter Arnold tutustui Kalevalaan ensimmäisen kerran USA:ssa opiskellessaan Joseph Cambpellin kursseilla. Kiinnostus syveni, kun hän myöhemmin kuuli Heikki Laitisen lausuvan Kalevalan runoja Reijo Kelan performanssin yhteydessä. Suurimmaksi Kalevala-innostuksensa lähteeksi Walter mainitsee kuitenkin ystävänsä Reino Lehtisen, joka on taiteilija Alpo Sailon tyttärenpoika. Sailo oli yksi Kalevalaseuran perustajajäsenistä.

Jossain vaiheessa Walter Arnold puntaroi, alkaako kirjoittaa väitöskirjaa filosofiasta ja psykologiasta vai kääntää Kalevalaa. Kalevala vei voiton. Se oli kirja, jossa oli riittävästi tekstiä ja jonka Walter uskoi kiinnostavan laaksolaisia.

Kalevalaa puhelimessa

Kalevalan kääntäminen oli mittava projekti, johon Walter Arnoldilta kului 13–14 vuotta. Työtuntien määrän hän arvelee kohoavan noin 20 000:een. Vaikka sveitsiläisillä ei ole omaa eeposta ja Kalevalan eeppinen maailma on erilainen kuin elämä Alppien kylissä, siitä löytyy myös hyvin paljon tuttuutta. ”Kielimaisema pääosin täsmää”, Walter tiivistää. Esimerkiksi erilaiset lumet ja kelkanosat ovat tärkeitä, maatalous-, viljely- ja luontosanasto on jaettua. Leventinan alueelta löytyy jopa soita ja puolukoita.

Walter Arnold oli alunperin lukenut Kalevalan alkukielellä (”Kyllä, se oli kova pala!”) ja käännöstyöhön ryhdyttyäänkin hän jätti aivan tietoisesti muiden tekemät Kalevalan käännökset lukematta ennen viimeistelyvaihetta. Hänen lähtökohtanaan oli Kalevalan runosuomi, rytmi ja laulullisuus.

Käännöstyön edetessä Walter soitteli pitkiä sanastuspuheluja Airön kylään. Hän luki käännöstä ääneen yli 90-vuotiaille kyläläisille, jotka kaivoivat muististaan lapsuutensa ja nuoruutensa viljelysanastoa, kasvien nimiä, sanoja työkaluille, joita löytyy parhaassa tapauksessa museosta. Näiden elävien kielenoppaiden muistelutyöllä oli suuri merkitys käännökselle, mutta puhelut olivat antoisia myös muistelijoille. Yksi heistä kiitti Walteria siitä, että oli saanut takaisin isovanhempiensa sanoja, jotka oli jo unohtanut.