Karl Ísfeld 1957 ja 1962

Karl Ísfeldin käännöksen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1957.

Karl Ísfeldin käännöksen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1957.

Karl Ísfeldin käännös seurasi hyvässä ja pahassa Ferdinand Ohrtin tanskannosta vuodelta 1908, sillä kääntäjä ei osannut suomea. Teosta analysoinut Maj-Lis Holmberg kritisoi erityisesti sitä, että Ísfeld on pitäytynyt Ohrtin lyhennelmävalinnoissa. Näin toisesta osasta jäävät kokonaan pois esimerkiksi Kultaneito- ja Sampo-runot. Islanninnoksessa on myös unohdettu mainita, että kyse on lyhennelmästä.

Islanninnoksen toisessa osassa on liite, jossa kirjallisuuskriitikko Sigurður A. Magnússon valaisee Kalevalan taustaa ja syntyä, selittää eepoksen osia ja vertaa Kalevalaa muiden maiden kansalliskirjallisuuteen.

Maj-Lis Holmberg kiinnittää huomionsa siihen, että Islannin käännösrunoudessa pyritään melko laajasti siirtämään myös asiasisältö islantilaiseen, kansanomaiseen käsietemaailmaan. Tästä näkyy esimerkkejä myös Kalevalan islanninnoksessa. Holmberg viittaa jo kuolleen kääntäjän muistokirjoitukseen, jossa sanottiin, että Karl Ísfeld ”saattaa suurestikin poiketa alkutekstistä, milloin hän katsoo tämän tarpeelliseksi ja voi omasta mielestään asettaa jotakin yhtä hyvää tai parempaa tilalle, ennen kaikkea jotakin enemmän islantilaista”.

Tällaiset ratkaisut varmasti korostivat islantilaisen ja suomalaisen perinteen välisiä yhtäläisyyksiä. Sigurður A. Magnússon kiitteli: ”Karl Ísfeldiin Kalevalan käännöksen julkaiseminen on merkittävä kirjallinen tapahtuma Islannissa. Näin olemme lopultakin saaneet islannin kielelle käännetyksi erään maailmankirjallisuuden aarteista, joka luultavasti on lähempänä omaa muinaiskirjallisuuttamme kuin mikään muu vastaava teos.

Lue lisää

Holmberg, Maj-Lis: ”Kalevalaa islanniksi” – Kalevalaseuran vuosikirja 39. Helsinki: WSOY. 1959.
Holmberg, Maj-Lis: ”Kalevalan islanninnos” – Kalevalaseuran vuosikirja 44. Helsinki: WSOY. 1964.