Adolfas Sabaliauskas 1922
Liettualainen kaniikki Adolfas Sabaliauskas (1873–1950) syntyi Biržain maalaiskunnassa, Krikščiaissa. Hän oli suuri Suomen ystävä, joka oli ystävystynyt professori A. R. Niemen kanssa tämän kolmivuotisen, Liettuaan suuntautuneen tutkijavierailun aikana 1909–1912.
Adolfas Sabaliauskas esittää tervehdystään Kalevalan 100-vuotisjuhlassa Helsingin Messuhallissa vuonna 1935. Kuva: Kalevalaseura.
Sabaliauskas oli koulutukseltaan pappi, mutta hän oli myös kansanrunouden, erityisesti kansanmusiikin tutkija. Hän täydensi opintojaan myös Freiburgin yliopistossa Sveitsissä, opiskellen siellä muun muassa musiikkitieteitä vuonna 1900 kahden lukukauden ajan. Adolfas Sabaliauskas oli kerännyt laajan aineiston Koillis-Liettuan kansanrunoutta, johon A. R. Niemellä oli tilaisuus tutustua heti Liettuan matkansa alussa. Heidän yhteistyönsä alkoi 1910, kun A. R. Niemi halusi vielä itse tehdä runonkeruumatkan samoille seuduille. Yhteistyön tuloksena syntyi useita julkaisuja, muun muassa Suomalaisen Tiedeakatemian sarjassa 1912 julkaistu laaja liettualaisten kansanrunojen ja kansanlaulujen kokoelma Lietuvių dainos ir giesmės šiaur-rytinėje Lietuvoje.
Adolfas Sabaliauskas tuli ensimmäistä kertaa Suomeen vuonna 1913 lyhyelle parin viikon vierailulle, ja seuraavan kerran kolmen vuoden kuluttua. Lyhyeksi tarkoitettu vierailu venyi parin vuoden mittaiseksi. Meneillään oli esimmäinen maailmansota, eivätkä Venäjän viranomaiset antaneet Sabaliauskasille lupaa palata kotimaahansa, ja hänen kotiseurakuntansa kirkko ja pappilakin oli poltettu. Sabaliauskasin oli jäätävä Suomeen sotapakolaiseksi, ja hän sai asettua A. R. Niemen perheen vieraaksi.
Kansanrunouden professori Kaarle Krohnin ja A. R. Niemen kannustuksen myötä Adolfas Sabaliauskas ryhtyi mittavaan Kalevalan kääntämisurakkaan. Suomessa olonsa aikana hän osallistui myös täkäläisen katolisen kirkon toimintaan, ja huolehti erityisesti Suomessa silloin olleista lukuisista liettualaisista. Täällä toimi ensimmäisen maailmansodan aikoihin jopa Liettualaisten yhdistys, jonka puheenjohtajana oli myöhemmin Kaunasin sotamuseon johtajana ja itsenäisen Liettuan lääkintäkenraalina toiminut Vladas Nagevičius. Liettualaisyhdistys järjesti Helsingin yliopiston juhlasalissa toukokuun 6. päivänä 1917 suuren liettualaisjuhlan, jonka juhlapuhujina olivat Maila Talvio ja A. R. Niemi. Sabaliauskas ja suuri joukko silloin Suomessa asuneita liettualaisia palasi kotimaahansa alkuvuodesta 1918.
Sabaliauskas ja Nagevičius, kuten moni muukin täällä ensimmäisen maailmansodan aikana asunut liettualainen, säilyivät Suomen ystävinä vielä kotimaahansa palattuaan. Sabaliauskasin ja Nagevičiusin aloitteesta perustettiin Kaunasissa toukokuussa 1927 Liettua-Suomi-seura. Samalla järjestettiin Kaunasissa Sotamuseon puutarhassa suuri Suomi-juhla 8.5.1927 – kymmenen vuotta yliopiston juhlasalissa järjestetyn Liettua-juhlan jälkeen. Suomalaisten kutsuvieraiden joukossa olivat muiden muassa professori Viljo Mansikka ja A. R. Niemi.
Adolfas Sabaliauskasin ja A. R. Niemen ystävyys jatkui siihen saakka, että Niemi syksyllä 1931 kuoli. Heidän yhteistyönsä muistoksi paljastettiin vuonna 2011 muistolaatta, joka on kiinnitetty Niemen kotitalon seinään – saman talon, jonka toisessa kerroksessa Kalevala kääntyi liettuaksi.
Hannu Niemi, A. R. Niemen pojanpoika muistolaatan paljastustilaisuudessa 7.9.2011