Antonio Fogazzaro 1874 ja 1881

Kirjailija Antonio Fogazzaro (1842–1911) on yksi Italian tärkeimmistä kirjailijoista ja runoilijoista. Hän oli monesti ehdolla myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Fogazzaro tutustui Le Ducin Kalevalan ranskankieliseen käännökseen ja luennoi sen pohjalta vuonna 1874 Vicenzan Accademia Olimpicassa. Runoilijana Fogazzaro oli innostunut Kalevalan sanan voimasta ja hän kertoi kuulijoilleen Kalevalan sisällöstä, Suomen luonnosta, muinaissuomalaisten elämästä, kansanuskosta ja loitsujen tärkeydestä. Hän myös analysoi syvällisesti Kullervon ja Lemminkäisen hahmoja. Luento julkaistiin milanolaisessa Il Convegno -aikakauslehdessä ja vuonna 1901 Le Minime -teoksessa.

Fogazzaro käänsi italiaksi myös 176 säettä Kalevalasta sen ranskankielisen version pohjalta. Hänkin käytti hendekasyllabista runomittaa ja Italian runokielelle tyypillistä loppusointua. Tulos oli erittäin onnistunut, vaikka hän leikkasi ja muotoili muutamia säkeitä. Runokäännöksen teemoina olivat morsiamen äidin eli Louhen laulu, morsiamen laulu, itkuvirsi ja opastusvirsi. Fogazzaro julkaisi Kalevalan käännöksiään monissa runokokoelmissa, ja vuonna 1881 hän käänsi vielä 17 säettä opastusvirrestä (231–42 ja 429–60 runosta 22) Lamberti-Balbin perheen hääkirjaseen.

Väinämöisen merihelmen neito

Fogazzaro oli erityisesti kiinnostunut Väinämöisen hahmosta. Runosta 41, jossa Väinämöinen soittaa kanteletta ja kutsuu luokseen koko luomakunnan olennot liikuttuen kyyneliin, löytyivät Fogazzaron mielestä kauneimmat koskaan kirjoitetut runosäkeet. Ne kuvaavat, kuinka laulajan kyyneleet kierivät mereen ja muuttuvat helmiksi. Säkeiden innoittamana Fogazzaro kehotti luentonsa kuulijoita syventymään siihen kaukaiseen maailmaan, jossa suurten runoilijoiden kyyneleet muuntuvat helmiksi. Väinämöisen runo toimi myös Fogazzaron vuonna 1889 julkaistun novellin Màlgari, la perla inspiraation lähteenä. Novellin juoni on lyhykäisyydessään seuraava. Màlgarin päähenkilöhahmo on yksi helmeksi muuntuneista Väinämöisen kyyneleistä. Meri kuljettaa sen Venetsiaan, jossa eletään 1500-lukua. Valtakunnan päämies Doge löytää helmen ja lahjoittaa sen Contarina Contarinille, joka on juuri menettänyt tyttärensä. Tapahtuu ihme. Helmi muuttuu sinisilmäiseksi ja vaaleahipiäiseksi tyttölapseksi, joka saa nimekseen Màlgari.

Contarina on nähnyt enneunen, jossa häntä kehotetaan pitämään Málgari kaukana musiikista ja soittajista. Tyttö varttuu ihanaksi neidoksi, joka rakastuu nuoreen pohjoismaalaiseen musikanttiin. Màlgarin on kuitenkin pakko suostua Dogen vaimoksi ja häät on määrä viettää kreikkalaisella saarella. Morsian lähtee matkaan laivalla, jonka kannelle musikantti ilmestyy eräänä yönä merimieheksi pukeutuneena. Hän alkaa kertoa neidolle omasta maastaan.

Musikantti kertoo neidolle Pohjolasta, sen merestä, joka myrskyää kesällä ja jäätyy talvella, sen sisämaasta, joka on täynnä koivuja, järviä ja luotoja. Kansa on ystävällistä ja elää vaatimattomasti. Kalastajat pyytävät taimenia koskien kuohuista. Metsästäjät rekineen seuraavat susien, kettujen ja karhujen jälkiä. Pohjolassa ei ole kultaa, mutta maa on rikas maailman kauneimmista lahjoista eli musiikista ja runoista. Siellä lauletaan mahtavaa eeposta, joka kertoo taruja rakkaudesta, vihasta, rauhasta ja sodasta. Kansanrunous kertoo vanhasta laulajasta ja kuninkaasta, joka lauloi ja itki meren äärellä. Kyyneleet muuttuivat helmiksi ja vierivät mereen.

Màlgari pyytää musikanttia soittamaan vanhan runoilijan melodian italialaisella viululla. Kuullessaan sävelet neito liikuttuu ja kätkeytyy, jottei hänen nähtäisi itkevän. Kun musikantti menee etsimään Màlgaria, häntä ei näy missään. Paikalta löytyy vain kyynelistä kostunut liina. Näin Contarinan enneuni on käynyt toteen.

Kuka mahtoi olla novellin mystinen suomalainen musikantti? Fogazzarolla oli tähän selitys. Hän oli Lönnrotin tapaamien kansanrunoilijoiden Arhippa Perttusen sekä Ontrei Huohvanaisen kaukainen esi-isä!

Lue koko artikkeli

Vesa Matteo Piludu: ”Väinämöisen kyyneleistä tuli Venetsian kaunein tyttö. Kalevala italialaisten kääntäjien ja kulttuurivaikuttajien silmin” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.