Puulaveden saaren käännöstraditsionit

Jean-Louis Perret kirjoitti Kalevalaseuran vuosikirjassa 10 kesistä Otto Mannisen kesäkodissa Puulavedellä:

”Talvisin monet työt ja toimet pääkaupungissa estivät minua käännös-askartelustani: ranskan kielen sovittelu suomalaisten tarusankarien suuhun vaati vapaampaa aikaa ja työrauhan maaseudun turvissa. Niinpä onkin Kalevalan-käännökseni pääosaltaan suoritettu kesinä 1927, 28 ja 29 Kotavuoressa, Otto Mannisen viihtyisässä kesäkodissa, missä hän on suomeksi soinnutellut Homeroksen sankarien sadut ja seikkailut.

Tällä kauniilla Puulaveden saarella oli siis omat traditsioninsa käännöstaiteen alalla, ja sen sekä kesäinen maalaisluonto että henkinen ilmapiiri osoittautui alusta alkaen hyvin suotuisaksi myöskin Kalevalan kääntämiselle, niin että elokuussa 1929, Kotavuoren saunakamarissa, jonne minua kirjoineni houkutteli sen akkunaan lehvien lomitse siintelevä lahti ja järvenselkä, kahden puolen kaartuvat niemekkeet, missä leikkiviä niemen neitojakin välistä vilahteli, niin että siellä savuisen kiukaan ja nokisten orsien lähettyvillä saatoin panna loppupisteen ranskankieliseen Kalevalaan.

Alusta saakka yritystäni seurasi lämpimällä myötätunnolla ystäväni Otto Manninen. Milloin tuli eteen jokin hämärä säe, ranskalaista vastinetta vailla oleva sana, jokin epämääräisen ongelmallinen tai vaikeasti tulkittava kohta, oli minulla apunani mestarin tieto ja kokemus. Hänen Kalevalan ja samoin ranskalaisen runokielen valöörien oivalluksensa avulla ’runon reki’ taas pian lähti luistamaan.”

Lue koko artikkeli

J. L. Perret: ”Kalevalan ranskannokseni” – Kalevalaseuran vuosikirja 10. Helsinki: WSOY. 1930.