Béla Vikár: ”Eräs Kalevalan kuvitushanke”

Unkarilainen kääntäjä Béla Vikár (1859–1945) kertoo artikkelissaan ”Eräs kuvitushanke” (1928), millainen prosessi kuvituksen järjestäminen uuteen unkarinkieliseen Kalevalan käännökseen oli.

Vikár oli aloittanut työn Kalevalan kääntämiseksi uudelleen unkariksi, koska aiempi Ferdinand Barnan käännös ”ei ollut nautittavaa lukijalle, se oli kielitiedemiehen eikä runoilijan laatima”.  Uuteen käännökseen oli määrä pyytää kuvitus venäjän tsaarin hovimaalaria Michael (Mihály) Zichyltä. Tämän vanhempi veli oli Unkarin Magnaattihuoneen ja Tiedeakatemian jäsen Antal Zichy. Häneltä Vikár sai suosituskirjeen matkalleen Unkarista Pietariin kesäkuussa 1889.

Zichy oli tuolloin maineensa huipulla, Vikár kirjoittaa.

”Venäjän etevimmät kuvalehdet kilpailivat hänestä, ja syntymämaassaankin oli hänellä loistava nimi. Tsaarin hovissa hän kuului vaikuttavimpiin henkilöihin. Ajatus, että hänestä tulisi mainio kuvittaja alkuperäistä ja unkarilaista Kalevalaa varten, oli siis aivan luonnollinen.

Kuuluisa maamme poika vietti kesälomaansa Pietarin läheisyydessä, suomalaisessa Lahdan kylässä. Kirjoitin hänelle Hôtel de France’ista Newski Prospektilta, pyytäen vastaanottoa. tuli sanoma, että odotetaan imelellään, pitää vain lähettää sana käynnin päivästä, jotta saisimme syödä päivällistä isännän kanssa.

Ystäväni Vilmos Csécsy, jolla oli Tokai-viinikauppa juuri hotellimme rakennuksessa, hankki minulle palvelusmiehen viemään Lahtaan viestiä, että me huomenna klo 5–6 i.p. saavumme sinne. Saavuimmekin, mutta hämmästys talossa oli suuri: musikkamme ei ollut ilmestynyt Zichyn eteen. (Löydettiin paluumatkalla juopuneena tien varrelta, nukkuen kuutamolla, taskussaan kirjeeni.) Me tulimme – Csécsy rouvansa mukanaan – ihan odottamatta. Päivällinen myöhästyi vähän, muuta vaivaa nähtävästi emme aikaansaaneet. Päinvastoin: minä sain hyvän tilaisuuden esittää mestarille Kalevala-ajatustani.”

Béla Vikár antoi Zichylle tuohon aikaan parhaana pitämänsä Kalevalan käännöksen, Anton Schiefnerin saksannoksen, ja esitteli hänelle ajatuksensa. Koska Pietari on suhteellisen lähellä Helsinkiä, Zichy voisi helposti perehtyä Suomen suuriruhtinaskunnan ”kansatieteelliseen ympäristöön sekä siihen henkeen, joiden ilmaisija, runollinen kuvaaja on Kalevalamme”. Hallitsijan lupa tarvittaisiin, mutta miehet uskoivat asian järjestyvän. Zichy oli saanut vastaavassa tarkoituksessa lomaa hovimaalarin tehtävistään aikaisemminkin: hän oli etevästi kuvittanut vuonna 1888 koruteoksena ilmestyneen Rustavelin, keskiaikaisen georgialaisen eepoksen.

Michael Zichy lämpeni ajatukselle ja alkoi lukea Schiefnerin käännöstä. Seuraavan vuoden tammikuussa hän vahvisti kiinnostuksensa ”ihastuksella tunnustaen Kalevalan kauneuden ja sen rikkaan sisällön myös kuvittamisen kannalta”. Mutta tsaari piti hovimaalarinsa kiireisenä, eikä loman saanti valitettavasti onnistunut myöhemminkään.

Pian alkoi uusi Suomen venäläistyttämisyritys. Oli vaikea hoitaa Suomen henkisiä etuja tsaarin taholta, kun virallinen Moskovan politiikka oli juuri päinvastaista suuntaa. Tässä lienee etsittävissä pääsyy siihen, ettei Kalevala-työhön taipuvainen mestari voinut ryhtyä tehtävään.

Myös suomalaiset ”johtavat miehet” – Ahlqvist, Genetz, Jalava, Setälä, Meurman ynnä muut – olivat kyllä innostuneita Vikárin hankkeesta, mutta toisaalta Suomestakin puuttui vielä kuvitettu Kalevala, eivätkä he uskoneet, että vierasmaalainen taiteilija voisi satunnaisilla tutustumiskäynneillä perehtyä aiheeseen tarpeeksi.

Béla Vikárin käsityksen mukaan se, että Unkarikin odottaa kuvitettua Kalevalaa, toi uutta pontta suomalaisten kuvitushankkeelle, joka sittemmin toteutui Akseli Gallén-Kallelan kuvitustyönä. ”Unkarilainen Kalevala ilmestyi Akatemiamme kustantamana. Kullervo-episodin toisintomuoto ilmestyi erikseen ja Gallen-Kallelan kuvilla koristettuna. Se voitti Kisfaludy-Seuran suurimman Árpád Széherin käännöspalkinnon.”

Vikár jäi toiveikkaana odottamaan jatkoa yhteistyölle. Vuonna 1935 ilmestynyt Vikárin Kalevalan unkarinnoksen toisen laitoksen voikin ajatella olevan tämä odotettu yhteistyön hedelmä: sen kuvitus on sama kuin Koru-Kalevalassa. Tsaarin hovimaalari oli vaihtunut suomalaiskansallisen taiteen uranuurtajaan.

 

Lue koko artikkeli:

Béla Vikár: ”Eräs Kalevalan kuvitushanke” – Kalevalaseuran vuosikirja 8. Helsinki: WSOY. 1928.