Anton Schiefner 1852

Ensimmäisen Uuden Kalevalan kokonaan runomittaisen käännöksen teki Pietarin tiedeakatemian jäsen Anton Schiefner. Käännös ilmestyi Helsingissä vain kolme vuotta itse teoksen ilmestymisen jälkeen, vuonna 1852. Käännöskieli ei kuitenkaan ollut venäjä vaan saksa.

Schiefner oli kielitieteilijä ja ansioitunut mm. suomalais-ugrilaisten kielten tutkijana. Hän oli syntynyt Räävelissä eli Tallinnassa, mutta teki työuransa pääasiassa Pietarissa.

Kirjeessään Elias Lönnrotille (29.3.1848) hän kuvasi Kalevala-kiinnostuksensa syntymistä seuraavasti:

”Revalissa [eli Räävelissä, joka nykyään tunnetaan nimellä Tallinna] koulua käydessäni homeroslaisten laulujen historia oli minusta valtavan puoleensavetävä. Rakkaus eepokseen ei ole sen jälkeen jättänyt minua rauhaan.”Mittheilungen der estnischen Gesellschaft zu Dorpat” -tiedotteista sain ensimmäisen kerran tietää jotain Kalevalasta, ja mikäli muistan oikein, melkein samaan aikaan”Journal des Ministerii der Volksaufklärung” -aikakausjulkaisusta. Saksassa ollessani (1840–42) opiskelin Berliinissä Lachmannin johdolla Nibelungeinlaulua ja se askarrutti minua vielä, kun kesällä 1843 sain käsiini Castrénin Kalewala-käännöksen. Nyt sain lopultakin tietää tarkkaan yksittäisten runojen sisällön. Ensisijaisesti kuitenkin Jacob Grimin [sic] artikkeli suomalaisesta eepoksesta vaikutti siihen, että aloin, vaikkakin myöhään, ts. kesällä, työstää alkuperäistä [Kalevalaa].”

Schiefner käänsi Kalevalan suomesta saksaan apunaan Renvallin sanakirja ja M. A. Castrénin ruotsinnos. Castrén lähetteli Schiefnerille Uuden Kalevalan painoarkkeja suoraan kirjapainosta ennen kuin kirja oli kokonaisuudessaan edes ilmestynyt, mikä selittää käännöksen ilmestymisen niin lyhyessä ajassa.

Schiefner säilytti Kalevalan runomitan muuttumattomana. Tässä hän seurasi Castrénin antamaa mallia ja romantiikan aikakaudella vallinneita periaatteita, joiden mukaan käännöksen on oltava mahdollisimman uskollinen lähtötekstille.

Tätä kritisoivat niin suomalaiset, varsinkin suomalaisugrilaisten kielten professori August Ahlqvist (1826–1889), kuin saksalaisetkin tiedemiehet. Berliinin yliopiston itämaisten kielten tutkija ja professori Wilhelm Schott (1802–1889), joka olisi itse mielellään kääntänyt Kalevalan, polemisoi mm. seuraavin esimerkein Schiefnerin käännöstä:

[…] säe 474–478: ’Kun lie näissä voitehissa Wian päälle vietävätä, Wammoille valettavata’ jne, sananmukaisesti [saksaksi]: ’wenn sein sollte in diesen Salben auf den Schaden zu bringendes, auf die Verletzungen zu giessendes’, t. s. jos tämä voide kelpaa laitettavaksi haavalle, siveltäväksi vahingoittuneeseen kohteeseen… Schiefner puolestaan vastoin tekstin selvää merkitystä ja sitä paitsi inhottavan epälyyrisesti: Dadurch (!), dass mit dieser Salbe Ich den wunden Fleck bestreiche, Ich den Bruch damit verschmiere […] Runo 11, säe 87–92. Tässä herra Schiefner panee tahdikkaan Lemminkäisen suuhun seuraavan yhtä mauttoman kuin naurettavankin uhkauksen: ’Werd´ der Weiber Lachen hemmen, Werd´ der Mädchen Kichern dämpfen, Schlag mit Füssen an den Busen (!), Schlage nach den Arm des Säuglings (!!!); Das beendigt wol das Schmähen, Ist ein guter Schluss des Spottens’. Siinäpä hieno sankari, joka iskee jaloillaan tyttöjä rintaan ja lyö vauvoja niiden kätösille! Herra Kääntäjällä täytyy olla ihmeellisiä käsityksiä ritarille asetetuista vaatimuksista. (Schott 1857, 117.)

Schottin yhteenveto Schiefnerin käännöksestä oli raadollinen: ”Mutta lukuisista kömmähdyksistäkin huolimatta on puheena oleva käännös esteettisesti vähäarvoinen ja siinä on vähän sellaista, mikä muistuttaisi alkuperäisen [tekstin] homeroslaista yksinkertaisuutta ja aistillista luonnon runsautta.”

Vaikka Schiefnerin käännöstä ei aikanaan arvostettu, se on ollut tärkeänä apuna myöhemmille Kalevalan saksantajille. Se on myös toiminut eräänlaisena kontrolliteoksena monille, jotka ovat kääntäneet Kalevalaa muille maailman kielille.

Lue artikkelit kokonaan

Liisa Voßshcmidt: ”Saksan kautta eurooppalaiselle kulttuuriareenalle” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.

Mirja Kemppinen ja Markku Nieminen: ”Rekonstruoidusta kansaneepoksesta Lönnrotin runoelmaksi – Kalevala Venäjällä” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.