Gisbert Jänicke 2004

Saksalaissyntyinen, nykyisin Suomessa asuva kirjailija ja kääntäjä Gisbert Jänicke (s. 1937) on tehnyt toistaiseksi viimeisimmän saksannoksen koko Kalevalasta. Jänicke perusteli uuden käännöksen tarvetta sillä, että hänen mielestään siihen saakka tehdyissä Kalevalan käännöksissä ei sisältö tullut tarpeeksi selvästi esille.

Gisbert Jänicke esitelmöi Kalevalaseuran Kekrinpäivän seminaarissa syksyllä 2012. Kuva: Kalevalaseura.

Gisbert Jänicke esitelmöi Kalevalaseuran Kekrinpäivän seminaarissa syksyllä 2012. Kuva: Kalevalaseura.

Jänickellä oli selvä visio käännöksen tehtävästä: hän halusi siitä luettavan kirjan, jossa sisältö olisi muotoa tärkeämpi ja joka olisi sellainen, että sitä voitaisiin lukea ääneen ja sen tekstiä voitaisiin kuunnella. Käännösratkaisuissaan Jänicke pyrki siihen, että kerronnan edetessä lukija voisi herkeämättä pysyä mukana eikä pysähtyisi miettimään jotain tiettyä kohtaa ja näin keskeyttäisi omaa vastaanottoprosessiaan. Jänicke itse kuvaa käännöstään proosarunoudeksi, rytmisesti kertovaksi proosaksi, jolla hän halusi herättää uusien ja nuorten lukijoiden mielenkiinnon.

Käännöksestä otettiin jo sen ilmestymisvuonna (2004) kaksi painosta. Siitä tehtiin myös neljä CD:tä käsittävä äänikirja, jonka lukijana on Wiener Burgtheaterin näyttelijä Markus Heringer.

Kriitikkojen mielestä Gisbert Jänicke oli onnistunut päämäärässään tehdä luettava käännös Kalevalasta. Eepoksen lukemisen väitettiin jopa kannattavan sen kielen, ei niinkään sisällön takia (Cornelius Hell, Die Presse 25.9.2004). Moderni ja ajalle sopiva kieli, vanhentuneiden ilmausten omaperäinen tulkinta ja vapaan rytmin käyttäminen mahdollistivat Kalevalalle ”niin luonteenomaisten loitsun ja puheen, draaman ja komiikan kaksijakoisuuksien kukkaan puhkeamisen” (Heinrich Detering, Frankfurter Allgemeine Zeitung 25.9.2004).

Lue koko artikkeli:

Voßschmidt, Liisa: ”Saksan kautta eurooppalaiselle kulttuuriareenalle” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.