Johan Edvard Leppäkoski 1964
Johan Edvard Leppäkoski (1901–1984) syntyi Kaukolassa, Irja Klemolan sanoin ”karjalaiseen heimoon kuuluvana, runonlaulajien verta suonissaan”. Hän innostui jo nuorena esperantosta, kielestä, joka on luotu ja kehitetty yleismaailmallisen kommunikoinnin helpottamiseksi. Leppäkoski julkaisi jo 1920-luvulla suomalaisia runoja esperantoksi Esperanta Finnlando -aikakauslehdessä.
Leppäkosken esperantonkielinen Kalevala ilmestyi vuonna 1964.
Esperantonkielinen Kalevalan käännös on julkaistu sarjassa, jossa UNESCO ja Universala Esperanto-Asocio julkaisivat maailman kirjallisuden merkkiteoksia, päämääränä lähentää eri kulttuuripiirejä. Kalevala ilmestyi sarjassa Serio Oriento-Okcidento neljäntenä. Sitä ennen sarjassa oli julkaistu kokoelma Tagoren novelleja, kokoelma japanilaisen Mori Ōgain kertomuksia ja Danten Jumalainen näytelmä.
Sota sekoitti tämän rauhantyön ja viivytti käännöshanketta mahdollisesti kahdella vuosikymmenellä. Kun Sortavala evakuoitiin talvisodassa, lähes valmiiksi ehtinyt käännöskäsikirjoitus katosi. Leppäkoski selvisi sodista hengissä, asettui Jyväskylään ja aloitti Kalevalan kääntämisen uudelleen ansiotyönsä ohella. Hän oli ammatiltaan toimittaja.
”Tämä työ, johon runoilija Leppäkoski käytti miltei kaiken vapaa-aikansa, merkitsi hänelle monia innoituksen hetkiä, mutta myös suuria vaikeuksia ja hellittämätöntä uurastusta”, kirjoittaa Irja Klemola – olihan kyseessä ensimmäinen kerta, kun Kalevalaa käännettiin tälle vasta 1880-luvulla kehitetylle ja kehittyvälle kielelle, jonka osaajat elävät eri kulttuuriympäristöissä ympäri maapalloa. Leppäkosken tukena työssä olivat Vilho Setälä ja Esperanto-säätiö. Sen rahoitus saatiin ennakkotilauksista ja lahjoituksista. Muun muassa opetusministeriö, karjalainen Suoja-säätiö, Taito Lippahisen testamenttilahjoitus ja Falunin esperantoseura auttoivat taloudellisesti.
Rajat ylittävä Kalevala
Esperantonkielisellä Kalevalalla on Irja Klemolan mukaan kahdensuuntainen myönteinen vaikutus:
”Nyt, kun esperanton taitajia on kaikissa maanosissa, nykyisin yli 80 maassa, Kalevalalla esperantoksi käännettynä on mahdollisuus tavoittaa yhä uusia maita ja kansoja ja samalla välittää suomalaisen kansanrunouden iki-ihanaa luonnonlyriikkaa ja elämänviisautta sellaisillekin, jotka eivät ehkä muulla tavalla niihin voisi tutustua, ja samalla tehdä tunnetuksi muinaisten runonlaulajien etäistä maata.
Esperantonkielinen Kalevala merkitsee myös muuta, tärkeämpää, kuin osataan päätellä. Se osoittaa jääväämättömästi, että suunnitelmakieli, L. L. Zamenhofin esperanto on kulttuurikieli, elävä ja käyttökelpoinen, täysin ilmaisukykyinen ja vivahdusrikas. Itä-Länsi-sarjaan kuuluvana Kalevala nyt erinomaisen kauniilla tavalla osoittaa, mikä merkitys esperantolla nykypäivänä on pyrittäessä rakentamaan kulttuuriyhteyksiä eri maanosien ja rotujen välillä ja välittämään vaikutteita yli erottavien rajojen, ennen kaikkea yli kielien monilukuisuuden aiheuttamien rajojen.”
Lue lisää
Irja Klemola: ”Esperantonkielinen Kalevala” – Kalevalaseuran vuosikirja 45. Helsinki: WSOY. 1965.