Paolo Emilio Pavolini 1910

Filologi ja lingvisti Paolo Emilio Pavolini (1864–1942) oli Firenzen yliopiston sanskritin professori ja yksi 1900-luvun merkittävistä italialaista tutkijoista ja kääntäjistä. Hän käänsi eestiläistä, puolalaista, albanialaista ja nykykreikkalaista kirjallisuutta ja runoutta sekä osan intialaisista Rāmāyanasta ja Mahābhāratasta. Vuonna 1902 hän julkaisi eestiläisten kansalliseepoksesta Kalevipoegista kiinnostavan artikkelin, jossa oli mukana myös muutamia käännöksiä teoksesta. Artikkelissa Pavolini vertaa myös Kalevipoegin ja Kalevalan luomistyötä. Hän toteaa, että Friedrich Reinhold Kreutzwald keräsi ensin proosakertomuksia, jotka hän muutti runomuotoon kirjoittaessaan Kalevipoegia. Pavolini oli harmissaan siitä, että Kreutzwald oli polttanut uunissa alkuperäiset tarinat ja omat käsikirjoituksensa. Lönnrotia hän sen sijaan arvosti, koska tämä oli säilyttänyt kaikki keräämänsä kansanrunot.

Oman Kalevalan käännöstyönsä Pavolini aloitti vuonna 1903 Cocchin tavoin suomenkielen harjoitustyönä. Jo seuraavana vuonna hän matkusti Suomeen tutustuakseen maan kieleen ja kulttuuriin. Oppaakseen hän sai professori Emil Nestor Setälän, jonka kanssa matkusti Laatokan Karjalan Äimäjärven kylään. Siellä Pavolini sai kuunnella Iivana Härkösen runolauluja Pohjolan pidoista, maailman synnystä, suuresta tammesta, kilpalaulannasta ja Kristuksen kuolemasta. Matkan aikana Pavolini ystävystyi myös professori Kaarle Krohnin kanssa ja käänsi italiaksi tämän julkaiseman kilpalaulannan toisinnon, joka muistutti Härkösen esittämää versiota.

Proosasta runoon

Setälä ja Krohn kannustivat Pavolinia jatkamaan Kalevalan käännöstä, jonka tämä oli aloittanut proosaversiona. Suomen matkan jälkeen Pavolini kuitenkin hämmästyi, kuinka helposti ja luonnollisesti hän pystyi kääntämään säkeet myös kahdeksanpolvisella runomitalla, jonka totesi lopulta eepokseen sopivammaksi. Käännöstyö valmistui vuonna 1907, mutta se julkaistiin vasta 1910, vuotta Cocchin käännöksen jälkeen. Kustantaja painoi siitä upean julkaisun osana Giovanni Pascolin johtamaa La Biblioteca dei Popoli -sarjaa.

Pavolinin käännöstä pidetään parhaana ja alkuperäiselle teokselle uskollisimpana Kalevalan italiannoksena. Myös professori Aarne M. Tallgrenin (1885–1945) mielestä Pavolinin käännös oli kaikkein onnistunein. Pavolini omisti käännöksensä Comparettille ja puolusti kahdeksanpolvista runomittaa esipuheessaan. Se oli hänestä suomalaisen kansanrunouden tyypillisin runomitta, jonka monotoninen rytmi oli peräisin alkuperäisistä lauluista. Verrattuna hendekasyllabiseen mittaan kahdeksanpolvinen on lyhyempi ja näin tyypillinen monille kansanrunoille. Lyhyt mitta esiintyy myös islantilaisessa Eddassa sekä serbialaisten epiikassa.

Äidilliset tunteet ja maagiset sanat sotaa tärkeämpiä

Pavolinin näkemykset Kalevalan runoista erosivat suuresti Cocchin kannoista. Pavolinin mielestä kalevalaiset runot eivät olleet kovin muinaisia ja hän tiesi, että Lönnrot oli poistanut niistä kristillisiä sisältöjä. Sotakertomukset eivät Pavolinin mielestä olleet Kalevalassa ollenkaan tärkeitä. Niiden sijasta hän korosti teoksen äidillisiä ja perhekeskeisiä tunteita ja nosti esille Lemminkäisen ja Ainon äitien epätoivon ja tuskan. Pavolini keskitti huomionsa luontokuvauksiin, eläimiin ja siihen, miten linnut puhuvat ja neuvovat ihmisiä ja siihen, kuinka miekat, veneet, aurinko ja kivet saattoivat kärsiä, toivoa ja iloita. Runot, jossa koti saattoi puhua ja odottaa kärsimättömänä morsianta, olivat Pavolinin mielestä erityisen onnistuneita.

Aseet ja taistelut olivat Pavolinille toissijaisia Kalevalan maailmassa. Tärkeimpiä hänestä olivat maagiset ja luovat sanat eli loitsut, joiden avulla Väinämöinen voittaa Joukahaisen, Lemminkäinen pelastuu kuolemanvaaroista, veri seisotetaan ja torjutaan kylmät pakkaset. Pavolini ymmärsi, että laulaja on samalla tietäjä ja että laulun voimalla tämä saa kukat puhkeamaan kalliosaarelle, puut viheriöimään ja linnut saapumaan oksille.

Lue koko artikkeli

Vesa Matteo Piludu: ”Väinämöisen kyyneleistä tuli Venetsian kaunein tyttö. Kalevala italialaisten kääntäjien ja kulttuurivaikuttajien silmin” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.