Tamotsu Koizumi 1976

Lingvisti Tamotsu Koizumi ei tavoitellut käännöksessään musikaalisuutta sillä tavoin kuin Kakutan Morimoto omassaan. Morimoto oli kääntänyt Kalevalan englannista, mutta Koizumi pelkäsi tällaisen ketjukäännöksen aiheuttavan vääriä tulkintoja. Koska hänen oma tavoitteensa Kalevalan uudelleen kääntämisessä oli olla ”uskollinen alkukielelle”, käännöksestä tuli pakostikin kieliopillinen, sanasta sanaan käännetty. Koizumi kuitenkin korvasi runojen musikaalisuutta käyttämällä japanin kielelle ominaisia ideogrammeja eli visuaalisia tehosteita.

Visuaalinen runomuoto

Alkukieli ei myöskään toimi suoraan käännettynä, jos kohdekieleltä puuttuu lähdekielen tyyli. Koizumin Kalevalan käännöksessä tärkeäksi tekijäksi nousi taiteellisuus eli retorinen ilmaisu sekä kielen ajallinen ulottuvuus. Morimoto puolestaan pyrki kääntäessään ilmaisemaan Kalevalan retorista hienosävyisyyttä ja jouhevuutta, sillä ”jos halutaan välittää alkukielen tyylikkyys japanin kielelle, sen ei saa olla latteata proosaa”, kuten Ryūta Akamatsu on todennut.

Koizumi pyrki käyttämään käännöksessä mahdollisimman helppotajuista kieltä, jotta nuoren sukupolven olisi helpompi tutustua siihen. Mitä tulee taiteellisuuteen ja ajalliseen ulottuvuuteen, Koizumin käännös ei ole yhtä uskollinen alkutekstille kuin Morimoton käännös. Käyttämällä nykykieltä Koizumi on kuitenkin onnistunut omassa tärkeässä tavoitteessaan: siinä, että Kalevalan tekstin merkitys selvenisi nuoremmille sukupolville. Morimoton japaninnoshan oli siinä vaiheessa jo neljäkymmentä vuotta vanha. Koska kohdekieli oli siinä ajassa kehittynyt, käännöksen kielikin jouduttiin päivittämään nykykielen ilmaisuun sopivaksi. Koizumin valinta kääntää sanasanaisesti ja nykyaikaista japanin kieltä käyttäen on lisännyt Kalevalan tuntemusta Japanissa.

Lue koko artikkeli

Hiroko Suenobu ja Jun Igarashi: ”Kalevala japaniksi” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.