E. Timčenko, Kalevalan ukrainantaja

Evgen Kontantinovič Timčenko syntyi Poltavassa 27.10.1866. Kymmenvuotiaana hän muutti perheensä kanssa Pietariin, jossa hän kävi kymnaasin. Vuonna 1891 Timčenko aloitti Kiovassa työn ukraina-sanakirjan parissa. Hän opiskeli sekä Kiovan että Pietarin yliopistoissa kielentutkimuksen alaa, ja toimi professorina Varsovan yliopistossa. Hän oli erityisen kiinnostunut ukrainan kielestä ja kieliopista, murteista ja sanastosta. Sanakirjatyönsä kautta hän ryhtyi tutkimaan myös edellisten vuosisatojen ukrainankielistä kirjallisuutta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän sai ukrainan ja vertailevan kielitieteen professorin viran Kiovan valtionyliopistossa.

Työnsä kautta E. Timčenko vakuuttui siitä, että ukrainalaiset ovat oma kielellinen ja etninen kansansa. Hänen näkemyksensä olivat ristiriidassa sulauttamispolitiikkaa ajavan neuvostovallan kanssa, ja vuonna 1938 Timčenko pidätettiin. Hän piti kuulusteluissakin kiinni kannoistaan, ja vuodet 1939–1944 Timčenko oli pakkotyössä Krasnojarskin alueella. Sieltä vapauduttuaan hän sai vaikutusvaltaisten ystäviensä avulla takaisin työnsä Kiovan yliopiston professorina. Hän kuoli vuonna 1948 kotikaupungissaan. (Pavlichko 1995.)

Maailmankirjallisuuden kääntäjä

Sulo Haltsonen on käsitellyt Timčenkon Kalevalan käännöstä Kalevalaseuran vuosikirjan artikkelissaan, joka ilmestyi sotavuosina 1943–1944. Haltsonen ei vaikuta olleen tietoinen siitä, että kääntäjä oli parastaikaa pakkotyöleirillä.

”Timčenkon harrastuspiiriin kuului myös maailmankirjallisuus, jonka parhaita tuotteita hän on kääntänyt äidinkielelleen. Niinpä hän on ukrainantanut Byronia, Victor Hugo’ta ja Guy de Maupassant’ia.

Timčenko lienee tutustunut Kalevalaan Kievin työntätäyteisinä vuosina. Hän ei kääntänyt alkukielestä, vaan käytti hyväkseen Anton Schiefnerin saksalaista (1852) ja ennen kaikkea Belskij’n venäjänkielistä (1888) Kalevalan laitosta. Selityksiä laatiessaan hän on tutustunut myös Louis Léouzon Le Ducin ranskannokseen (1867).

Silloisille ukrainalaisille sivistysoloille kuvaavaa on, että Timčenkon käännös pääsi ilmestymään Venäjän rajojen ulkopuolella – Lwówissa, joka silloin valtiollisesti kuului Itävaltaan. Se on sijoitettu ”Literaturn-naukova biblioteka” -sarjaan, jossa on ilmestynyt lukuisia merkkiteoksia, kuten esimerkiksi Shakespearen, Hamsunin, Tolstoin ynnä muiden parhaita tuotteita. Kalevala on sarjassa 33:ntena osana.

Esipuheessa Timčenko esittää muutamin sanoin suomalaisen kansanrunouden historiaa, Kalevalan kokoonpanoa, suomalaisen eepillisen kansanrunouden laatua, suomalaisten muinaisuskontoa ja Kalevalan henkilötyyppejä. Lopuksi kääntäjä päätyy toteamaan: ’Paitsi kansatieteellistä mielenkiintoa on Kalevalalla suuri tieteellinenkin mielenkiintonsa: siinä on runsaasti erittäin lyyrillisiä, hienosti kuvattuja luonteita, tervettä huumoria ja syvää ja elävää luonnontuntemusta.’

Toinen tämän ukrainankielisen Kalevalan painos on julkaistu 1928 Neuvosto-Ukrainan valtion kustannuksella. Teos on asultaan upea ja edeltäjäänsä suurikokoisempi; se käsittää 303 sivua. Näyttää siltä, ettei Timčenko itse ole sitä enää toimittanut.

Uuden painoksen oikeinkirjoitusta on tasoiteltu ja paikka paikoin hieman korjailtu. Johdanto on laajentunut. Näyttää siltä, että D. Comparettin tutkimuksen saksannos on antanut toimittajalle – kuka hän sitten lienee ollutkin – yhtä ja toista lisättävää. Joukko asiavirheitä on päässyt tunkeutumaan muuten innostuneesti ja elävästi kirjoitettuun tekstiin.

Ukrainan ja Suomen väliset kulttuurisuhteet ovat olleet peräti vähäiset. Ukrainalaisten sivistysharrastuksista ei meillä ole paljon tiedetty, eivätkä ukrainalaisetkaan ole sanottavasti tunteneet meikäläisiä oloja. Poikkeuksena on kuitenkin Kalevalan ukrainankielinen käännös, jonka välityksellä sikäläinen sivistyneistö on päässyt jossakin määrin tutustumaan kalevalaiseen maailmaan ja Suomen kansan hengenlahjoihin.”

Vuoden 1995 painos

Vuonna 1995 Timčenkon Kalevalan ukrainannoksesta ilmestyi uudistettu laitos, jonka on toimittanut Dmytro Pavlichko (1928–2002), ukrainalainen runoilija, kääntäjä, kulttuurintutkija ja poliitikko. Hän on korjannut aiempia käännösvirheitä ja muokannut kieliasua. Toisin kuin Haltsonen, joka pani merkille, että käännöksen alkuteos ilmestyi vuonna 1901 Venäjän rajojen ulkopuolella Lwówissa eli nykyisessä Lvivissä, Pavlichko hämmästelee ja kiittää, että kirjan julkaisi Ukrainalais-venäläinen kustannusunioni (englanniksi Ukrainian-Russian Publishing Union) huolimatta siitä, että Ukrainassa vallitsivat tuolloin hänen sanojensa mukaan orjuuden kaltaiset olosuhteet. Suurin osa tuonaikaisista ukrainalaisista kirjoista painettiin Lvivissä tai (Ukrainan) Galiciassa, jotka molemmat kuuluivat hallinnollisesti Itävaltaan.

Pavlichkon tavoitteena oli tehdä Kalevalan käännöksestä sellainen, että se samaan aikaan kuulostaisi nykyaikaiselta, melodiselta ukrainan kieleltä ja kuitenkin avaisi lukijalle Timčenkon sanastollisen aarrearkun, synonymien loppumattoman varaston ja lauserakenteellisen taidon – sekä ainutlaatuisen suomalaisen kansanepiikan. Pavlichko käsittelee myös suomen ja karjalan suhteita Kalevalan runoissa ja tulkitsee, että ne ovat kuitenkin yhdessä rintamassa erillisyydessään venäläisyydestä.

Vuoden 1995 laitos on kuvitettu Joseph Alasen teoksilla. Kuvituksen on suunnitellut Vitaly Mitchenko.

Lue lisää

• Sulo Haltsonen:”Kalevalan ukrainankielinen käännös” – Kalevalaseuran vuosikirja 23–24. Helsinki: WSOY. 1943–1944.
• Dmitry Pavlichko: esipuhe ukrainankielisessä Kalevalassa 1995
• Internet Encyclopedia of Ukraine / Book Publishing