Kakutan Morimoto 1937

Kakutan Morimoton ja Tamotsu Koizumin asenteiden erilaisuus näkyy erityisesti suomenkielisen alkutekstin metriikan ja retoriikan toteuttamisessa japaninkielisessä käännöstekstissä. Kielten rakenne ja tyyli vaikuttavat suuresti siihen, miten alkukielen teksti toimii ja muuttuu kohdekielen järjestelmässä. Käännettäessä on haettava muotoja, jotka vastaavat alkukieltä sisällöllisesti. Kaikkia alkukielen metrisiä ja retorisia tekniikkoja ei kuitenkaan voida käännöksessä välittää.

Musikaalinen Karewara

Kalevalan tapauksessa runomitta ja kaunopuheisuus ovat käytetyn kielen tärkeimpiä ominaisuuksia. Runojen musikaalisuus kumpuaa alkusoinnusta ja nelipolvisesta trokeesta, toisto ja liioittelu taas kaunistavat kertomuksen juonta. Morimoto pyrki japaninnoksessaan musikaalisuuteen, jotta Kalevalan keskeiset ominaisuudet toteutuisivat myös siinä.

”Ennen kaikkea Morimoton Kalevalan käännösteksti on paitsi yksinkertainen myös jouheva, se itsestään elävöittää alkutekstin sointuja, ja saa meidät nauttimaan laulurunoista” (Ichikawa, Yomiuri-shinbun 25.6.1937).

J. Ramstedt on todennut, että monessa Kalevalan käännöksessä alkukielen rakenne, sen melodisuus ja sen vokaalien paljous katoavat. Myös kuuntelijan kannalta hyvinkin tärkeä alkusointu ja muu retorinen ilmaisu hälvenevät, ja jäljelle jää vain tekstin merkitys. Morimoto on kuitenkin voittanut nämä vaikeudet hyvin.

Morimoton pyrkimys Kalevalan musikaalisuuden säilyttämiseen liittyi paljolti hänen yleiseen suhtautumiseensa kirjallisuuteen ja musiikkiin: hän oli tutkinut länsimaisen kirjallisuuden ja musiikin suhdetta, sitä, miten kirjallinen taiteellisuus on tuotu esiin musiikissa. Kalevalaankin hän oli tutustunut Sibeliuksen säveltaiteen kautta. Kalevalan japaninnoksessa sana- ja säveltaiteeseen perehtyminen on auttanut kääntäjää saamaan alkutekstin toimimaan kohdetekstin järjestelmässä. Musikaalisuuden toteuttaminen ei kuitenkaan tarkoittanut kalevalamitan eli nelipolvisen trokeen tuottamista käännökseen, vaan musikaalisuutta ja laulumaista jouhevuutta on luotu loppusoinnulla ja tiettyjen sanojen toistolla.

Lue koko artikkeli

Hiroko Suenobu ja Jun Igarashi: ”Kalevala japaniksi” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.