Mies Le Nobel 1985

Kääntäjä Mies Le Nobelilla on vahva antroposofinen tausta. Kalevalan käännöksensä jälkisanoissa hän kertoo työskennelleensä kehityshäiriöisten lasten kanssa ja käyttäneensä työssä Kalevalan kappaleita. Hän käänsi eepoksen nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Kun käännöksen julkaisua juhlittiin Driebergenissä lokakuussa 1985, hän kertoi tutustuneensa Kalevalaan 1960-luvun puolessa välissä. Hän oli tuolloin tavannut Sveitsissä naisen, joka oli lausunut Kalevalaa, siihen saakka Le Nobel oli tuntenut sitä tuskin lainkaan. Nainen oli vakuuttanut, että Schiefnerin kääntämä ja Buberin sovittama käännös oli ainoa kunnollinen saksannos, joten Le Nobel oli ottanut sen lähtökohdakseen. Jälkisanoissaan hän kirjoittaa myös kollegansa Walter Erlangen pyytäneen häntä kääntämään Kalevalan kokonaisuudessaan, koska Rudolf Steiner oli osoittanut hänelle sen rikkauden ja mielikuvitusta kiehtovat aiheet.

Antroposofis-didaktiset päämäärät

Le Nobel sai käännöksen valmiiksi vuonna 1971 ja vaikkakaan sitä ei julkaistu, sitä kopioitiin ja käytettiin niin hänen omassa laitoksessaan kuin muissakin antroposofisissa kouluissa ja laitoksissa. Kirjan julkaisu tuli viimein mahdolliseksi vuonna 1985 kiitos Kind en Therapie (lapsi ja terapia) -säätiön ja Heilpedagogien edistämisseuran taloudellisen tuen. Viimeistelyvaiheessa Le Nobel sai apuun sukulaissielun Marcel Fontijnin, joka osasi jonkin verran suomea, vaikkakaan ei ilmeisesti tarpeeksi ymmärtääkseen täydellisesti Kalevalan vaikeaa kieltä.

On selvää, että Le Nobelin vaikuttimet ja päämäärät Kalevalan kääntämisessä olivat puhtaasti antroposofis-didaktiset. Tekstejä käytettiin ja käytetään edelleen pääasiassa antroposofisessa kasvatuksessa, todennäköisesti steinerilaisen eurytmian puitteissa. A. R. Koopmans kirjoitti käännöksen lopussa (ennen Le Miesin jälkisanoja) julkaistun tausta-artikkelin Kalevalasta. Siinä hän kertoo, missä yhteyksissä Le Nobelin käännöstä tarkkaan ottaen käytettiin: lasten kasvatuksessa, vammaistyössä, aikuisten taidekursseilla ja taideterapiassa. Näyttää siltä, että käännöstyön vaikuttimina eivät olleet puhtaasti kirjallis-taiteelliset arvot, mutta myöskään eepoksen ja Suomen kansan sielun tai syvimmän olemuksen suhteeseen ei viitata, toisin kuin lähestulkoon kaikissa aiemmissa käännöksissä. Diskurssi on puhtaasti antroposofinen, ei enää völkisch-nationalistinen.

Lust vai Luft

Kun katsotaan itse käännöstä, on selvää, että Le Nobel on seurannut Schiefnerin/Buberin jalanjäljissä ja jopa korjannut joitain Schiefnerin kömmähdyksiä. Silti jo ensimmäisellä rivillä lukija törmää merkilliseen poikkeamaan alkutekstistä. Säkeessä

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan,
saa’ani sanelemahan

ilmenee klassinen tunteen ja järjen kahtiajako. Schiefnerin/Buberin käännöksessä tämä vastakkainasettelu säilyy:

Werde von der Lust getrieben,
Von dem Sinne aufgefordet,
Daß ans Singen ich mich mache,
Daß ich an das Sprechen gehe.

Le Nobel taas on sijoittanut aivan ensimmäiselle riville sanan ’mieli’ käännökseksi huomiota herättävän sanan ”luchtkracht”, ilman voima (”Minua ajaa ilman voima”). Miten kummassa hän on päätynyt tuohon? Ilmeisesti valinnalle on sekä ideologinen että käytännöllinen peruste. Omistamassani saksannoksessa teksti on painettu niin kutsutulla Weißfraktur-kirjasimella. Se on paljon käytetty ja verrattain helppolukuinen kirjasin, mutta ero s- ja f-kirjainten välillä on hyvin pieni. Erityisesti sellaisen lukijan silmissä, jonka äidinkieli ei ole saksa, ne voivat helposti sekoittua.

Tässä ideologia astuu kuvaan. Mies le Nobelin kaltaiselle antroposofille oli paljon loogisempaa lukea ”Werde von der Luft [ilma] getrieben” kuin ”von der Lust [mieli]”. Selitykseksi tarvitsee vain muistella Steinerin elämänruumista (Ätherleib), mutta Steinerilla on paljon muitakin tekstejä, joihin voisi viitata. Arvaan, että Le Nobel luki Kalevalaa ideologisten silmälasien läpi ja näki ”Luftin” ”Lustin” sijaan. Yhä loogisemmaksi virhe tulee säkeiden 109 ja 111 taustaa vasten, joissa Schiefnerin & Buberin käännöksessä ilmestyvät Lüftetochter (ilman tytär) ja Kind der Lüfte (ilmojen lapsi). Nämä seikat saivat Le Nobelin laajentamaan virhetulkintaansa. Hän lisäsi hollanninkieliseen ’lucht’ (ilma) -sanaan vielä sanan ’kracht’ (voima), mistä oli tuloksena ’luchtkracht’, ilman voima. Tällä on entistäkin painokkaampi antroposofinen sisältö, joka tarjoaa Kalevalalle eräänlaisen antroposofisen ohjelmallisen alun samaan tapaan kuin Inge Ott & Ebbinge Wubbenkin (1978) tekivät. Seurauksena Le Nobel käänsi ’ilman tyttären’ (Lüftetochter) ’ilman voiman tyttäreksi’ (luchtkrachtdochter). Vaikka tämä saattaa vaikuttaa turhalta, mielestäni se kertoo paljon antroposofisesta maailmankatsomuksesta ja paikasta, joka Kalevalalla voi olla siinä.

Taiteellisen vapauden rajat?

Schiefnerin saksannosta seuratessaan Le Nobel eksyy väistämättä kauemmas suomenkielisestä alkuperäistekstistä. Toisinaan on kuitenkin vaikea sanoa, onko ”taiteellisen vapauden” ja ”väärin käännetyn” välinen raja ylitetty vai ei. Käännöstä lukiessa ei voi välttyä huomaamasta tiettyä yksitoikkoisuutta, jonka aiheuttaa kääntäjän halu käyttää nelipolvista trokeeta. Etäisyyden ottaminen ja luovemmat käännöstekniset tavat olisivat ehkä parantaneet lopputulosta. Metriikan vuoksi lukijan yli vyöryy täytesanoja, ja toisaalta sanojen artikkelit ja tietyt vokaalit on jätetty pois. Yhdessä tavallisen sanajärjestyksen muuttamisen kanssa tällä kaikella on osin kömpelö, osin arkaaistava, vanhentava vaikutus. Pohjimmiltaan kaikkien näiden mukautusten taustalla ovat suomen ja hollannin rakenteelliset erot. Ongelmat edellyttävät ilmeisesti radikaaleja ratkaisuja, niin kuin Keith Bosley teki omassa käännöksessään.

Käännöstä voi kuitenkin tarkastella vähän toisin silmin, jos pitää mielessä, että Le Nobelin varsinaisena tavoitteena oli kääntäminen opetustarkoituksiin ja siten että oppilaat voisivat lukea tekstiä ääneen. Ääneen luettuna käännös tuntuisikin toimivan varsin hyvin eikä siitä muodostu samanlaista kömpelöä vaikutelmaa kuin hiljaa luettuna, lukuun ottamatta muutoksia sanajärjestyksessä. Tuosta näkökulmasta katsottuna Le Nobel toisin sanoen saavutti päämääränsä.

Lue koko artikkeli

Adriaan van der Hoeven: ”Kalevalan hollanninkieliset käännökset”. Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.