Keith Bosley 1989

Keith Bosleyn Kalevala on ilmestynyt Oxford World's Classics -sarjassa.

Keith Bosleyn Kalevala on ilmestynyt Oxford World’s Classics -sarjassa.

Vuonna 1989 ilmestyi vielä Keith Bosleyn kokonaisuudessaan suomesta englanniksi kääntämä laitos The Kalevala. Kääntäjä ja runoilija Bosley tarkastelee johdannossaan Kalevalan suhdetta eeppiseen traditioon Euroopassa, alkaen romantiikan kiinnostuksesta kansankulttuuria kohtaan, Herderin ajatuksista kansallisesta identiteetistä ja suullisesta perinteestä. Hän esittelee varhaisimpia tietoja suomalaisista kirjallisista lähteistä, vertaa suomalaista kansanrunoutta muiden maiden kansanrunouteen sekä selittää suomalaiselle kansanrunoudelle tyypillisiä piirteitä, kuten alkusointua, mutta käsittelee myös eepoksille tyypillistä kaavamaista ilmaisumuotoa.

Bosley tarkastelee, kuten muutkin kääntäjät ennen häntä, Lönnrotin keruu- ja kokoamistyötä sekä analysoi Kalevalaa tekstinä ja kertomuksena. Bosley toteaa, että Kalevala liikkuu sujuvasti varsinaisen epiikan, lyriikan, riittien ja loitsujen välillä. Hänen mielestään juuri riittien ja magian harvinainen esiintyminen kirjallisuudessa yleensä tekee Kalevalasta kiinnostavan, vaikka toisaalta magia on myös ongelmallinen modernille lukijalle. Bosley esittääkin, että juuri modernismi ja sen kiinnostus afrikkalaisia naamioita tai etnomusiikkia kohtaan herättävät myös Kalevalan arkaaisine piirteineen henkiin.

Bosley kokeilee myös alkuperäisen runomitan vaihtamista toiseen runomittaan. Hän toteaa, että ainakin englannin kielelle käännettynä Kalevalan runomitta ei ole ainoastaan yksitoikkoinen, vaan se supistaa ja trivialisoi kieltä. Bosley korostaa huumorin merkittävää roolia Kalevalassa. Voidakseen ilmaista Kalevalan eloisuutta Bosley keksikin oman runomitan, joka perustuu tavuihin eikä runojalkoihin.

Sekä Fribergin (1988) että Bosleyn runokäännökset tähtäsivät Kalevalan kielelliseen elävöittämiseen ja sen luettavuuden lisäämiseen, mutta aivan erityisesti myös siihen, että sen henki kääntyisi oikein. Alkuperäinen runomitta korvattiin kuitenkin toisilla runomuodoilla. Sekä Friberg että Bosley keskittyivät täten ensisijaisesti siihen, että myös kulttuurinen käännös onnistuisi paremmin. Sekä Kirbyn (1907), Fribergin että Bosleyn käännökset osoittivat, miten haastavasta ja moniulotteisesta käännöstyöstä oli kyse. Jokainen merkittävä käännös tarjosi uusia tapoja esittää ja siirtää Kalevalan kielellisiä ja kulttuurisia elementtejä englanninkielisille lukijoille ja antoi heille mahdollisuuksia hahmottaa niitä monipuolisemmin.

Lue koko artikkeli

Cecilia Af Forselles: ”Englanninkieliset käännökset. Kalevalan muuttuvat ylikansalliset tehtävät” – Kalevala maailmalla. Helsinki: SKS. 2012.