Björn Collinder 1948
Björn Collinder (1894–1983) oli ruotsalainen lingvisti ja suomalais-ugrilaisten kielten professori Upsalan yliopistossa. Hän ruotsinsi jo nuorena ylioppilaana muinaisskandinaavista runoutta harrastuksekseen, ja sittemmin julkaisi muun muassa Beowulfin, Runo-Eddan ja Shakespearen näytelmien ruotsinnokset.
Collinder kertoo, miten alunperin tutustui Kalevalaan:
”Kalevala kuuluu minun varhaisimpiin kirjallisiin tuttavuuksiini. Monien samanikäisten ja vanhempien ruotsalaisten tavoin minä joskus aikoina entisinä ahmin Rafael Hertzbergin Kalevala kerrottuna nuorisolle. Erityisesti viehätyin Lemminkäisen seikkailuihin, mutta myös Kullervon episodi teki voimakkaan vaikutuksen, kun sitä vastoin sammon tarina jätti minut jokseenkin välinpitämättömäksi, lukuunottamatta kuvausta itse ihmekalun taonnasta, mikä ei voinut olla kiehtomatta lapsen kaikelle mielikuvitukselliselle altista mieltä. R. W. Ekmanin piirustuksilla on täytynyt olla minuun ainutlaatuisen syvä tehonsa, sillä minä muistan vielä ne sangen hyvin neljänkymmenen vuoden perästä. Monet ruotsalaiset lapset ovat tutustuneet Kalevalaan Elsa Dalströmin proosalaitoksesta siihen sirotelluin runonäyttein Hertzbergin loppusoinnullisesta ja Collanin koristelemattomasta käännöksestä.”
Björn Collinderin ensimmäinen Kalevalan käännös ilmestyi vuonna 1950.
Siinä vaiheessa, kun Björn Collinder alkoi tosissaan kääntää Kalevalaa, ruotsinnoksia oli ilmestynyt jo toistakymmentä: enimmäkseen katkelmia tai suorasanaisia esityksiä, mutta myös runomuotoisia käännöksiä. Mihin uusia ruotsinnoksia tarvitaan?
”Syynä siihen, että sitä yhä yritetään, on kai se seikka, että Collanin ruotsinnos useastikin vaikuttaa samalla tavalla kuin Väinämöisen Pohjolassa esittämä kanteleensoitto”, Collinder arveli kirjoituksessaan vuonna 1946. Omassa käännöksessään hän halusi soveltaa nimenomaan Kalevala-mittaa ja alkusointua.
Vuonna 1957 julkaistussa kirjoituksessaan Collinder pohti kääntämisen yleistä pelottavuutta:
”Schopenhauer on sanonut, että runoja ei ensinkään voida kääntää – ne voidaan enintään uudestaan runoilemalla mukailla, ja suorasanaisenkin tekstin kääntäminen on yhtä uskallettua kuin musiikkikappaleen muuttaminen toiseen sävellajiin. Ja Wilhelm von Humboldt sanoi eräässä kirjeessään A. W. Schlegelille, että kaikki kääntäminen näyttää olevan aivan mahdottoman tehtävän yrittämistä: kääntäjä joko noudattaa liian tarkoin alkuperäistä hyvän maun ja äidinkielensä kustannuksella, tai hän pitää kiinni oman kansakunnan erikoislaadusta alkuperäisen kustannuksella, keskitietä kun ei ole olemassa.”
Björn Collinderille Kalevala asettui skandinaaviseen yhteyteen, viikinkiajan kuvaukseksi, ja sellaisena hän sitä käänsi, lainaten omien sanojensa mukaan ”Eddan tutkijana ja Rydbergin kielenpuhdistuspyrkimysten kannattajana” yhtä ja toista myös muinaisnorjan kielestä.
Lue lisää
Björn Collinder: ”Kalevala ja Ruotsi” – Kalevalaseuran vuosikirja 25–26. Helsinki: WSOY. 1945–1946.
Björn Collinder: ”Kalevalaa kääntämässä” – Kalevalaseuran vuosikirja 37. Helsinki: Helsingin liikekirjapaino. 1957.