Vaikutusvaltaiset ensikäännökset

Kalevalan käännöksiä ei läheskään aina ole tehty suoraan alkutekstistä. Suomenkielinen Kalevala on saattanut olla vain vertailuteksti tai käännös on syntynyt pelkästään jonkin toisen vieraskielisen tulkinnan pohjalta. Lähdekielen ymmärtäminen voi tuntua luontevalta edellytykseltä, mutta sen hallinta ei voi olla ehdoton vaatimus. Otto Mannisen tiedetään lohduttaneen italialaista Paolo Emilio Pavolinia, että suomen kielen osaamista tärkeämpi on Kalevalan kääntäjän äidinkielen hyvä taito. Väite pitänee yleisemminkin paikkansa. Kalevalainen ilmaisu sitä paitsi edellyttää aivan omanlaistaan kielitaitoa.

M. A. Castrénin ruotsinnos ja Anton Schiefnerin saksannos

Käännösten lähdeteksti ei aina ole pääteltävissä. Todennäköisesti alkuperäisversion rinnalla on käsillä usein ollut muunkielisiä tulkintoja. Tietyt käännökset ovat olleet erityisen suosittuja. Tällainen on Anton Schiefnerin varhainen saksankielinen Kalevala (1852). Jo 1863 Yhdysvalloissa julkaistu John A. Porterin englanninnos perustui siihen. Lukuisat myöhemmät saksalaistulkinnat olivat Schiefnerin käännöksen paranneltuja versioita. Aikanaan sen arveltiin syntyneen M. A. Castrénin tekemän ja muiden ruotsinnosten pohjalta. Gisbert Jänicken mukaan näin ei välttämättä ole, sillä Kullervo-runoja ei ollut Schiefnerin vertailutekstinä käyttämissä Vanhan Kalevalan ruotsinnoksissa. Hans ja Lore Frommin käännöstä vuodelta 1967 on pidetty ensimmäisenä alkukielestä tehtynä saksannoksena. Jänicken oma käännös on vuodelta 1999. Siitä otettiin uusi painos 2004, valikoiman sisältävä äänite on tehty vuotta myöhemmin.

Englantilainen hyönteistutkija W. F. Kirby aikoi yhdessä kirjailija Edward Cloddin kanssa kääntää Kalevalan äidinkielelleen Anton Schiefnerin saksannoksen pohjalta. Brittiakateemikot edellyttivät kuitenkin kääntämistä alkutekstistä. Englanninnos valmistui 1907, sittemmin siitä on otettu toistakymmentä painosta. Vielä Kalevalan juhlavuonna 1985 ilmestyi Michael Branchin johdannolla varustettu laitos. Teksti ei ole ollut saksalaistulkinnan tavoin jatkuvien tarkistusten kohteena, vaan useita siitä riippumattomia rinnakkaiskäännöksiä on ilmestynyt. Sen sijaan Kirbyn tulkinta on ollut lukuisten muunkielisten käännösten lähdeteksti, vertailukohde ja rinnakkaisversio. Sen pohjalta syntyi esimerkiksi kiinankielinen käännös vuonna 1962. Ursula Synge toimitti Kirbyn tekstistä proosalyhennelmän (1977), joka puolestaan oli Liliana Calimerin italiankielisen version (1980) lähdeteksti.

Leonid Belskijn venäjännös

Leonid Petrovitš Belskijn venäjännös on laajasti käytetty ensikäännös. Siitä on otettu lukuisia painoksia. Ne eroavat toisistaan lähinnä kuvitukseltaan, vaikka kielellisiä tarkistuksia onkin tehty. Venäjänjuutalainen runoilija Šaul Tšernihovsky laati jo 1888 sen pohjalta Kalevalan hepreankielisen lyhennelmän. Belskijn tulkinta on sittemmin ollut usean uuden käännöksen välittäjä entisessä Neuvostoliitossa ja sen vaikutuspiirissä. A. Ljubarskajan sen pohjalta laatima lyhennelmä lapsille (1953) oli puolestaan valkovenäläisen (1956), moldavialaisen (1961), slovenialaisen (1961) sekä armenialaisen (1972) käännöksen lähdeteos.

Ranskannokset ja italiannokset

Moni kääntäjä on jiddishinkielisen lyhennelmän laatijan Hersch Rosenfeldin tavoin hyödyntänyt kaikkia kolmea vaikuttajakäännöstä. Kalevalan romaniaksi tulkinnut Julian Vesper käytti näiden lisäksi Jean-Louis Perret’n ranskannosta ja Igino Cocchin sekä Paolo Emilio Pavolinin italiannoksia (Nurmela 1960, 336). Kalevalan ranskannokset ovat vaikuttaneet espanjankielisiin tulkintoihin, ja portugaliksi kääntäneellä Orlando Moreiralla puolestaan oli käytössään muiden ohella espanjankielinenkin versio.

Eniten käytettyihin ja siten vaikutusvaltaisimpiin käännöksiin ovat kuuluneet Louis Léouzon Le Ducin Kalevalan ranskannokset, joiden laatu on kyseenalainen mutta jotka tekivät Kalevalaa tunnetuksi Euroopassa.

Virheet kertautuvat

Ensikäännöksen virheet kertautuvat helposti uusissa tulkinnoissa. Kalevalan saksan-, venäjän- ja latviankielistä tekstiä suomenkieliseen verrannut Lauri Posti löysi kaikista kolmesta käännöksestä samoja väärinkäsityksiä. Anton Schiefner tulkitsi sanan ratsahan rattahaksi, ja virhe kantautui niin venäjännökseen kuin latviannokseenkin. Saksannoksen virhetulkinta säkeistä ”Kun lie näissä voitehissa / vian päälle vietävätä” kysymyksestä toteamukseksi Dadurch, dass mit dieser Salbe / Ich den Wunden Fleck bestreiche kertautuu sekä Belskijllä että Laicensiksella. On pääteltävissä, että molempien käytettävissä on ollut Schiefnerin käännöksen varhainen laitos. Myöhempiin painoksiin molemmat virheet on korjattu: Ist die Salbe dazu tauglich, / Au! die Wunde sie zu streichen. Kiinalaiskäännöksen Saari taas on Kirbyn tulkinnan mukaisesti Kronstadt. Eri käännösten painottumisesta ja keskinäisestä paremmuudesta on kirjoitettu lukuisissa Kalevalaseuran vuosikirjan niteissä.

Lue koko artikkeli

Henni Ilomäki: ”Kalevalan kääntämisestä” – Kalevala maailmalla. 2012.